Niin kauan kuin olen elänyt, on lauantairutiineihini kuulunut käynti mummini luona. Hän kun asuu kätevästi kauppatorin laidalla ja on hyvä tukikohta shoppailureissuille (tiedän, että mummi ei ole se tukikohta vaan hänen asuntonsa, en vaan jaksa muotoilla lausetta uudestaan). Tämä tapa on niin juurtunut niin syvälle, että jos mummin luona en käy, olen koko seuraavan viikon sekaisin viikonpäivistä. Samoin kellonajalla on merkitystä. Jos menee paljon yli puolen päivän, tulee armoton kiire, ihan kuin nyt olisi joku aikataulu, mukamas.
Mummi asuu viidennessä kerroksessa. Hissimatka alhaalta viidenteen kerrokseen kestää x sekuntia. Tämä kesto on myös hitsautunut selkäytimeen niin, että kun kyläilen samassa talossa, mutta 9. kerroksessa asuvan siskoni luona, hississä muljahtaa ylöspäin mennessä vitosen kohdalla, alaspäin tullessa nelosen. Omituinen ilmiö, ihmisen selkäydin.
Tänään on lauantai, siispä kyläilimme. Ensin kävimme kaupungilla. SK:kin lähti mukaan, oli menossa kaverinsa kanssa elokuviin. Ekalle piti käydä ostamassa uudet housut, Toka halusi tietysti lelukauppaan. Neuvottelut sopivista ostoskelukokoonpanoista kariutuivat tuloksettomina alkuunsa, joten ehdotin kompromissina, että mennään kaikki yhdessä. Toka ei voinut käsittää tällaista konseptia, "Ai että mennäänks me koko perhe?!" Joo, mennään. Sitten mentiin koko perhe. Ihan loppuun asti ei selvitty, viime hetkillä tuli jakaannus BR-lelujen ja GameStopin välillä. Mutta hyvin meni kuitenkin. En mä kyllä tiedä, että mitä pitäisi ajatella tosta lapsen hämmästyksestä, että ai koko perhe vai.
Eka sai siis uudet housut. Oli pakko käydä ne hankkimassa, kun hänelle on ruoka maistunut aika hyvin viime aikoina ja on tullut hieman ulottuvuutta tuohon vyötärön tienoille. Ei hän lihava ole millään tavalla (paitsi virallisten kasvukäyrien mukaan, mutta ne eivät olekaan ihmisille tehtyjä), mutta kieltämättä olen ruvennut huomaamaan hauislihasten tärkeyden avustustehtävissä. Kasvu kävi ilmi myös siitä, että ensimmäistä kertaa jouduttiin katselemaan valikoimaa H&M:n astetta isompien lasten puolelle. Ei ole enää mikään pikkupoika meidän Eka! Ostettiin sitten tosi stylet farkut, jotka saa kiinni ilman suurempia ähinöitä.
***
Olen viime päivinä mittaillut taas harvinaisen paljon verensokereita ja taas kerran todennut tilanteen toivottomuuden. Eipä ole hurjan paljon alle 10 arvoja ollut, paitsi sitten ne, jotka on ihan alta nelosen. Eilen esim. olin combatissa. Mittasin ennen tuntia, 12,5 mmol/l. Silläkin arvolla pelotti lähteä tunnille, jätin kassissa SiriPirit siihen päällimmäiseksi ja silleen. Alussa otin ihan tosi varovaisesti, kun meinasin että ekan biisin jälkeen lähtee taju. Ei se sitten lähtenyt, vaikka aloinkin tehdä vähän reilummin. Loppujen lopuksi, kun mittasin tunnin jälkeen, verensokeri oli NOUSSUT 14,2:een. Ymmärrä nyt sitten häntä.
Ja eilen aamulla heräsin hypoon klo 4.30. Miten sekin voi olla mahdollista? Mikä siihen aikaan nyt niin paljon laskee verensokeria? Harmitti vielä toi kellonaikakin, niin mielellään olisi vielä nukkunut ihan kunnolla kellonsoittoon eli 5.15 asti. Sen sijaan että kuuntelee, kun sydän hakkaa ja veri kohisee korvissa.
Olen netissä surffaillut eri pumppuvalmistajien sivuja ja pohtinut asiaa. Se on aika kaksipiippuinen juttu, lähes fifty-sixty. Mutta kysyminen ei mitään maksa, kai. En tiedä, miten nämä asiat on tässä kaupungissa kilpailutettu, mutta ehkä tää tai sitten tää. Miltäköhän se sit tuntuis, olla letkun nokassa koko ajan?
Mummi asuu viidennessä kerroksessa. Hissimatka alhaalta viidenteen kerrokseen kestää x sekuntia. Tämä kesto on myös hitsautunut selkäytimeen niin, että kun kyläilen samassa talossa, mutta 9. kerroksessa asuvan siskoni luona, hississä muljahtaa ylöspäin mennessä vitosen kohdalla, alaspäin tullessa nelosen. Omituinen ilmiö, ihmisen selkäydin.
Tänään on lauantai, siispä kyläilimme. Ensin kävimme kaupungilla. SK:kin lähti mukaan, oli menossa kaverinsa kanssa elokuviin. Ekalle piti käydä ostamassa uudet housut, Toka halusi tietysti lelukauppaan. Neuvottelut sopivista ostoskelukokoonpanoista kariutuivat tuloksettomina alkuunsa, joten ehdotin kompromissina, että mennään kaikki yhdessä. Toka ei voinut käsittää tällaista konseptia, "Ai että mennäänks me koko perhe?!" Joo, mennään. Sitten mentiin koko perhe. Ihan loppuun asti ei selvitty, viime hetkillä tuli jakaannus BR-lelujen ja GameStopin välillä. Mutta hyvin meni kuitenkin. En mä kyllä tiedä, että mitä pitäisi ajatella tosta lapsen hämmästyksestä, että ai koko perhe vai.
Eka sai siis uudet housut. Oli pakko käydä ne hankkimassa, kun hänelle on ruoka maistunut aika hyvin viime aikoina ja on tullut hieman ulottuvuutta tuohon vyötärön tienoille. Ei hän lihava ole millään tavalla (paitsi virallisten kasvukäyrien mukaan, mutta ne eivät olekaan ihmisille tehtyjä), mutta kieltämättä olen ruvennut huomaamaan hauislihasten tärkeyden avustustehtävissä. Kasvu kävi ilmi myös siitä, että ensimmäistä kertaa jouduttiin katselemaan valikoimaa H&M:n astetta isompien lasten puolelle. Ei ole enää mikään pikkupoika meidän Eka! Ostettiin sitten tosi stylet farkut, jotka saa kiinni ilman suurempia ähinöitä.
***
Olen viime päivinä mittaillut taas harvinaisen paljon verensokereita ja taas kerran todennut tilanteen toivottomuuden. Eipä ole hurjan paljon alle 10 arvoja ollut, paitsi sitten ne, jotka on ihan alta nelosen. Eilen esim. olin combatissa. Mittasin ennen tuntia, 12,5 mmol/l. Silläkin arvolla pelotti lähteä tunnille, jätin kassissa SiriPirit siihen päällimmäiseksi ja silleen. Alussa otin ihan tosi varovaisesti, kun meinasin että ekan biisin jälkeen lähtee taju. Ei se sitten lähtenyt, vaikka aloinkin tehdä vähän reilummin. Loppujen lopuksi, kun mittasin tunnin jälkeen, verensokeri oli NOUSSUT 14,2:een. Ymmärrä nyt sitten häntä.
Ja eilen aamulla heräsin hypoon klo 4.30. Miten sekin voi olla mahdollista? Mikä siihen aikaan nyt niin paljon laskee verensokeria? Harmitti vielä toi kellonaikakin, niin mielellään olisi vielä nukkunut ihan kunnolla kellonsoittoon eli 5.15 asti. Sen sijaan että kuuntelee, kun sydän hakkaa ja veri kohisee korvissa.
Olen netissä surffaillut eri pumppuvalmistajien sivuja ja pohtinut asiaa. Se on aika kaksipiippuinen juttu, lähes fifty-sixty. Mutta kysyminen ei mitään maksa, kai. En tiedä, miten nämä asiat on tässä kaupungissa kilpailutettu, mutta ehkä tää tai sitten tää. Miltäköhän se sit tuntuis, olla letkun nokassa koko ajan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti