Voi voi kun pitää ihmisellä olla huono muisti. Pitkin päivää olen taas ajatellut asioita, joista haluaisin kirjoittaa, mutten muista niistä nyt juuri ainuttakaan. Harmin paikka, täytyy tyytyä suunnitelmaan B.
Mitäs sitä sitten... No vaikka se, että eilen kun menin bändiin tapani mukaan ajoissa (parkkipaikan saamisen takia), en mennytkään kauppoihin huinimaan vaan kävelin jokirantaa pitkin ensin Aboa Vetuksen museokauppaan. Kyyläsin sen läpi ja jatkoin matkaa Auransillalle ja tulin toista rantaa takaisin. Sitten kun aikaa oli, käväisin kirjastossakin. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi käynyt kirjastossa muualla kuin lastenosastolla (enkä sielläkään montaa kertaa). Nyt tuli sellainen hytinä, että käyn lainaamassa pari runokirjaa. Siispä kävin.
***
En millään muista, mistä halusin kirjoittaa. Olen taas kerran aika väsynyt, illat ovat nykyään raskaihkoja (?). Toka kiukuttelee eikä SK ole yhtään sen helpompi.
***
Mutta kuulin eilen, kun mustarastas lauloi, kahdessa eri paikassa jopati. Ja sattumoisin mulla on siihen tilanteeseen sopiva runokin tässä. (TYKSin mäellä asustaa kohtalaisen aktiivinen mustarastasyhteisö, by the way. Kesällä kuulin heitä usein aamulla töihin mennessä. Mustarastaan laulu on ehkä maailman kauneinta ja samalla surullisinta.)
LIVERTÄÄ MUSTARASTAS
Livertää mustarastas vaiheilla puun.
Puussako? ilmassako? Kuule!
Se nojaa painonsa keveän
puun olkaan, etkö luule --
ja vapaasti, vapaasti livertää,
heleästi, pelottomasti.
Sitä ääneti kantaa tumma puu,
vankka juuresta asti.
Mutta sinä ja minä,
me jokainen --.
Jos laulan, kysymys minussa on
vailla vastausta.
Sitä hämmentyneenä lainehtii
koko mielen syvyys musta.
Sinun olkaasi voisin painaa pään,
mutta pohjalta silmiesi vain
saman hämmennyksen luen.
Tämän täyden, raskaan sydämen
mihin tuen -- mihin tuen?
-Aale Tynni: Torni virrassa
***
Lainasin myös pari Märta Tikkasen runokirjaa, mutta niistä en aio ainakaan nyt siteerata mitään tähän. Ovat liian osuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti