Tänään on syntymäpäiväni, täytin 34 vuotta aamulla klo 8.40. Sama naama katsoo peilistä edelleen, mitä nyt hiukan on silmien alle tulossa ryppyjä ja otsalta löytyy pari harmaata hiusta. En mä kyllä edelleenkään tajua tätä aikuisuutta. Ihan typerää touhua. En jaksanut järjestää juhlia, SK osti mulle lahjaksi 2 Onnensanat-arpaa. Niin kuin aina. Toisesta voitin vitosen.
Nukuin viime yönä älyttömän huonosti. Oli vuorotellen liian kuuma ja liian kylmä, ja sitten liian sopiva. Aamulla, kun ajoin Tokan kanssa päiväkotiin, huomasin että on täysikuu. Kuuhulluutta mulla ei ollutkaan vielä diagnoosilistassani, että siinä mielessä kiva :-) Sitten kun vihdoin nukahdin, näin omituista unta, jossa en tiennyt olenko Puolassa vai Saksassa ja yritin isolla lentokentällä löytää saapuvat matkatavarat loputtomien rullaportaiden joukosta. Kentän laidalla oli pitkä rivi busseja, joilla pääsi Nalle Luppakorva -studioille.
Tänään oli jotenkin ihan kohtalainen päivä. Eilisestä mittausdepiksestä onnistuin nousemaan hiukan lähemmäs kuopan reunaa, en nyt ihan päivänvaloon asti mutta lähemmäs. Töissä oli enimmäkseen siedettävää, ei mennyt hermo pahemmin edes iltapäivän ruuhkassa (lue: siinä laumassa, joka yleensä noin yhden kieppeissä viimeistään pakkautuu lasikoppiin mölisemään omiaan. Siinä joutuu ihminen huutamaan niin, ettei omaa ääntänsä kuule). Virkistävä pikku detalji oli sanelunauhalle tallentunut lääkärin flatus.
Ekalla on ihana tapa "höpsyttää" huuliaan ollessaan oikein tyytyväinen johonkin. Höpsytys tulee siitä, että häntä hymyilyttää, mutta hän yrittää pitää naamansa peruslukemilla. Tänään nähtiin isoin höpsytys vähään aikaan, kun Eka ihan salamitteen kävi vessassa itse. Hän oli pelkissä kalsareissa (miehekkäästi toki) ja onnistui käymään pystypissillä ihan ilman avustamatta! Jonkun mielestä ehkä pikkujuttu 8-vuotiaalta, mun mielestä ihan höpsytyksen arvoinen!
Ihan hyviä asioita näin syntymäpäivänä! (Jos vielä uni tulis illalla...)
Nukuin viime yönä älyttömän huonosti. Oli vuorotellen liian kuuma ja liian kylmä, ja sitten liian sopiva. Aamulla, kun ajoin Tokan kanssa päiväkotiin, huomasin että on täysikuu. Kuuhulluutta mulla ei ollutkaan vielä diagnoosilistassani, että siinä mielessä kiva :-) Sitten kun vihdoin nukahdin, näin omituista unta, jossa en tiennyt olenko Puolassa vai Saksassa ja yritin isolla lentokentällä löytää saapuvat matkatavarat loputtomien rullaportaiden joukosta. Kentän laidalla oli pitkä rivi busseja, joilla pääsi Nalle Luppakorva -studioille.
Tänään oli jotenkin ihan kohtalainen päivä. Eilisestä mittausdepiksestä onnistuin nousemaan hiukan lähemmäs kuopan reunaa, en nyt ihan päivänvaloon asti mutta lähemmäs. Töissä oli enimmäkseen siedettävää, ei mennyt hermo pahemmin edes iltapäivän ruuhkassa (lue: siinä laumassa, joka yleensä noin yhden kieppeissä viimeistään pakkautuu lasikoppiin mölisemään omiaan. Siinä joutuu ihminen huutamaan niin, ettei omaa ääntänsä kuule). Virkistävä pikku detalji oli sanelunauhalle tallentunut lääkärin flatus.
Ekalla on ihana tapa "höpsyttää" huuliaan ollessaan oikein tyytyväinen johonkin. Höpsytys tulee siitä, että häntä hymyilyttää, mutta hän yrittää pitää naamansa peruslukemilla. Tänään nähtiin isoin höpsytys vähään aikaan, kun Eka ihan salamitteen kävi vessassa itse. Hän oli pelkissä kalsareissa (miehekkäästi toki) ja onnistui käymään pystypissillä ihan ilman avustamatta! Jonkun mielestä ehkä pikkujuttu 8-vuotiaalta, mun mielestä ihan höpsytyksen arvoinen!
Ihan hyviä asioita näin syntymäpäivänä! (Jos vielä uni tulis illalla...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti