Merkitty

Vasemmassa nilkassani on nyt ampersand. Se tuli tänään. Pidän siitä ja kaikista niistä asioista, joita se voi minulle tarkoittaa.

Happy happy joy joy!

Tänään en oikeastaan ajatellut kirjoittaa, koska olen niin väsynyt, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, koska väsyneen lisäksi olen iloinen, tyytyväinen, hyvällä mielellä ja hyvällä ololla. Haluan ehdottomasti jakaa sen kanssanne!

Juhlimme Tokan 6-vuotissyntymäpäivien jatko-osaa elikkäs lastenkutsuja HopLopissa. Ensin ajatuksena oli, että hankitaan Ekalle vahti siksi aikaa, mutta hän tuli kuitenkin mukaan. Vieraita oli kutsuttu 9, joista paikalle saapui 6 (ja ne 3 puuttuvaa eivät tietenkään viitsineet edes ilmoittaa, vaikka kutsussa oli RSVP, mur!). No mutta se ei oikeastaan kuulu tähän mitenkään. Kysyin siinä alussa, että mites kun on toi liikuntavammainen mukana, niin saako hän mennä ihan ilmantteeks katselemaan siihen leikkialueelle, kun ei kuitenkaan pysty mitään tekemään. Henkilökunta lupasi, että saa mennä tokikin katselemaan. No, liikuntavammainen jätti dallarinsa alueen reunalle ja konttaili ensin kierroksen alimmalla tasolla ja otti sitten suunnan suvereenisti kohti kiipeilytelineen seuraavaa kerrosta! Ihan itse ilman auttamatta. Katsokaa kuvaa, siinä se punkee. Vasemman jalan sukkakaan ei pysy menossa mukana. Seuraavassa kerroksessa oli kivoja paineilma-pyssyjä, jotka ampuivat vaahtomuovipalloja, joita lähdin hakemaan lisää. Kun tulin takaisin, oli heppu kadonnut. Sitten vasta olin häpnadilla lyöty, kun hänet löysin taas: hän oli siitä jatkanut kipuamista vielä ylemmäs, kulkenut muutaman tunnelin läpi ja tullut lopuksi piiiitkän liukumäen kautta alas. Ja takaisin ampumaan.

Olen ilmeisesti itse niin jumittunut jonnekin muutaman vuoden taakse, aikaan jolloin Ekaa ei saanut mukaan mihinkään, hän ei suostunut lähtemään kotoa eikä varsinkaan tekemään mitään uutta. Nyt hän on yleensä aika kivasti mukana kaikessa, on sosiaalisempi, iloisempi ja kaiken kaikkiaan tyytyväisen oloinen oloonsa.

Kaiken päälle ne juhlat menivät muutenkin oikein mukavasti. Lapset olivat kivoja ja lapsilla oli kivaa ja järjestelyt pelasivat. Ei voi kuin kehua ja samalla olla tyytyväinen, että seuraavat synttärit on sitten Ekan vasta maaliskuussa. Sitä ennen ehditään käydä vielä monta kertaa HopLopissa!

VALMIS!

Terassi on nyt valmis! Se on ihana! Hieno! Kaunis! Laudat tulivat loppujen lopuksi keskiviikkona, että ei huonosti kun ajattelee. Jumankekka mä tykkään.

Hiukan vielä pitää jatkaa järjestelemistä ja jälkisiivousta, mutta katsokaa itse! Upea!

Heureka!

Epätoivon vimmalla yritetään saada viimeisiä lomapäiviä kulumaan johonkin muuhun kuin Tokan kitinän kuunteluun*, ja niinpä läksimme ajelemaan kohti Vantaata ja Heurekaa. Mukaan lähti Sisko, Ekalle henkilökohtaiseksi avustajaksi ja minulle henki(lökohtai)seksi tueksi.

Se on kyllä kiva paikka se Heureka. Päivä ei ollut onneksi mikään kovin ruuhkainen, mitä nyt joku bussilastillinen itänaapureita pelmahti paikalle jossain vaiheessa. Hyvin siellä silti mahtui hääräämään. Toka käveli nuoralla, potki tarkkuusjalkapalloa, pelasi tanssipeliä, teki vetyraketin ja pomppi "kuukävelyvaljaissa". Heurekan nettisivuilla mainostettiin tätä Liiku ja pelaa -näyttelyä sil viisiin, että myös liikuntaesteiset on otettu huomioon ja että myös tavikset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista. No, löytyi sieltä Ekallekin tekemistä ihan kiitettävästi, moneen juttuun pääsi liki ilman avustamattakin. Mutta se pyörätuolin kokeileminen oli kyllä hiukan ylimainostettu juttu... Tehtävän nimi oli Diskodonitsi ja se koostui parin metrin läpimittaisesta kaukalosta, jonka sektoreihin syttyi sattumanvaraisessa järjestyksessä värivaloja. Pyörätuolilla piti sitten ohjata aina palavan valon päälle. Talo ei tarjonnut mitään kovin hääviä tuolia yleisön käyttöön, mutta kyllä sillä sen verran pystyi kelaamaan, että tajusi idean. Eka meni tietysti omalla tuolillaan ja veti kyllä hyvin, tietenkin. Tokakin lainasi Ekan tuolia, koska se toinen oli ihan liian leveä. Ei olisi kädet riittäneet vanteille asti...

Kaikenlaista siellä opittiin, mm. se että Toka painaa yhtä paljon kuin ahma. Minä, Eka ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin delfiini. Eka, Toka, Sisko, minä ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin leijona. Hyödyllistä tietoa! Varmaan opittiin muutakin, mutta en nyt muista tähän hätään. Harmi, kun valokuvia ei oikein ole kun kamerani on USA:ssa.

*Piru periköön kesämökit ja ihmiset, jotka viettävät lapsineen koko kesän jossain skutsissa. Kavereita ei ole näillä urbaaneilla, jotka jäävät sitten kotinurkkiin kirjaimellisesti ruikuttamaan.

Puts & Plank

Jos ajatellaan, että on henkilö A, joka on omalla viehättävällä tavallaan erikoinen, ja haluaa ko. henkilö vaihtelua ja jännitystä elämään, niin sehän hankkii sitä vaikka menemällä autopesulaan. On se ennenkin ollut autopesulassa, mutta ei tämän uuden, korkeamman ja leveämmän auton kanssa (VW Caddy) eikä "miehittämättömässä" pesulassa. Seuraa (täysin hypoteettinen, huom!) tilanne, jossa hlö ajaa yhdelle pesulalle, mutta ei ymmärrä ohjeita eikä tiedä autonsa a) leveyttä, b) korkeutta, c) renkaan korkeutta tahi d) maavaraa. Sitä paitsi sinne pesulaan on joku ihme ajoreittilabyrintti. Tunnustan henkilö A:n puolesta, että hän on tyhmä eikä uskalla ajaa sinne. Itsepalvelupesupaikalla oli jonoa (monta juippia & Escortia), joten ei auttanut kuin rohkaista ja mennä lähipesulaan, jonka ulkopuolella on tilaa ensin istua ja ihmetellä omia & auton ulottuvuuksia. Ja todeta että haloo, ei meillä sentään mitään rekkaa ajeta...

Viimeiset sanat & testamentti puhelimitse Siskolle (mm. lainassa olevien DVD-levyjen sijainti kirjahyllyssä) ja eiku ineen. Auton edessä näkyvässä ovessa oli näkyvällä paikalla vikapalvelun puhelinnumero. Jos kävisi niin, että meikäläisen kohdalla tulisi oikosulku ynnä black out härveliin, niin tasan se tulisi heti sen jälkeen kun auto on kuorrutettu pesuvaahdolla. Eikä näkyisi numero ennen kuin se vaahto olisi valunut alas ja aika paksulta se vaahto vaikutti, saattaisi kestää. Onneksi sovin Siskon kanssa turvajärjestelyistä, aika reilulla aikamarginaalilla tosin.

No niin, siis sisällä ollaan. Autossamme ei ole antennia ja sivupeilit muistin kääntää. Sitten yritin vain istua lunkina, kun harjat huiskivat ympäriinsä. Älkää käsittäkö väärin, en mä niitä pelkää, tilanne on enemmänkin huvittava. Ensin ne huiskivat edestä taakse, räpäräpäräpäräpäräpä. Hetken hiljaisuus. Hurinaa. Taustapeilistä näkyy, miten takaikkunan alareunasta alkaa uusi huiskinta. Räpäräpäräpäräpäräpä. Och samma tvärtom. Ja silmien editse kulkivat kaikki huonot kauhuleffat, joissa action alkaa sillä että taustapeilistä näkyy murhaaja, autopesulan harja tms. Eikä siinä mitään, aikansa kun hekottelee erinäisiä harjaskenarioita, niin sitähän on ihmisellä puhdas auto. Mutta: ei se kyllä mikään äärest hyvä pesu ollut, pelkääjän puolen ovi esim. on aika raidallinen eikä ollenkaan niin säihkyvän lambadanvihreä kuin olettaa sopii. Pääasiallisesti kuitenkin olemme nyt edustavampi näky kuin ennen pesua, ihan kuin olisi itsekin vähän fiksumpi. Vapaaehtoisia siivoamaan sisäpuolta?

Ja vielä niille, joiden mielestä on naurettavaa kohkata näin paljon yhdestä autonpesusta, ette ilmeisesti katsele Top Gearia:

Pulloposki

Nuppi on turvoksissa, so to speak. Kävin hammaslääkärissä, tai oikeastaan hammaskirurgilla, joka poisti yhden viisaudenhampaistani. Se on kiusannut jonkun verran viime aikoina, koska ei mahdu puhkeamaan kokonaan ja niin ollen puskee muita hampuja epäjärjestykseen. Eipähän puske enää! Sen sijaan poski on turvoksissa, verta valuu leikkaushaavasta ja puoli päätä on vielä puuduksissa. Yritin tuossa hetki sitten syödä hiukan jäätelöä, mutta ikävästi kaikki tuppasi tulemaan suupielestä ulos. Ei olis kiva homma semmoinen facialispareesikaan, näemmä.

Olin tosi ylpeä itsestäni, kun en pyörtynytkään. Yleisesti ottaen en ole koskaan ollut mikään jännittäjätyyppi, mutta viime aikoina on alkanut esiintyä oireita siihen suuntaan. Selvisin kuitenkin ja mahdollisia kiusankappalehampaita on jäljellä enää 1 tai 2 (oikeasti en tiedä!).

Sain sairaslomaakin peräti 2 päivää, se tuntuu aika ylenpalttiselta kun en odottanut yhtään. Ja siivoaminen kiellettiin, kerrankin ohje jota on helppo noudattaa. Viikon päästä sitten tikit pois, niitä on 3 kpl.

Ja se on taas pakastimelle, kylmäpakkausta hakemaan.

Mittari raksuttaa

Tänään on syntymäpäiväni, täytin 34 vuotta aamulla klo 8.40. Sama naama katsoo peilistä edelleen, mitä nyt hiukan on silmien alle tulossa ryppyjä ja otsalta löytyy pari harmaata hiusta. En mä kyllä edelleenkään tajua tätä aikuisuutta. Ihan typerää touhua. En jaksanut järjestää juhlia, SK osti mulle lahjaksi 2 Onnensanat-arpaa. Niin kuin aina. Toisesta voitin vitosen.

Nukuin viime yönä älyttömän huonosti. Oli vuorotellen liian kuuma ja liian kylmä, ja sitten liian sopiva. Aamulla, kun ajoin Tokan kanssa päiväkotiin, huomasin että on täysikuu. Kuuhulluutta mulla ei ollutkaan vielä diagnoosilistassani, että siinä mielessä kiva :-) Sitten kun vihdoin nukahdin, näin omituista unta, jossa en tiennyt olenko Puolassa vai Saksassa ja yritin isolla lentokentällä löytää saapuvat matkatavarat loputtomien rullaportaiden joukosta. Kentän laidalla oli pitkä rivi busseja, joilla pääsi Nalle Luppakorva -studioille.

Tänään oli jotenkin ihan kohtalainen päivä. Eilisestä mittausdepiksestä onnistuin nousemaan hiukan lähemmäs kuopan reunaa, en nyt ihan päivänvaloon asti mutta lähemmäs. Töissä oli enimmäkseen siedettävää, ei mennyt hermo pahemmin edes iltapäivän ruuhkassa (lue: siinä laumassa, joka yleensä noin yhden kieppeissä viimeistään pakkautuu lasikoppiin mölisemään omiaan. Siinä joutuu ihminen huutamaan niin, ettei omaa ääntänsä kuule). Virkistävä pikku detalji oli sanelunauhalle tallentunut lääkärin flatus.

Ekalla on ihana tapa "höpsyttää" huuliaan ollessaan oikein tyytyväinen johonkin. Höpsytys tulee siitä, että häntä hymyilyttää, mutta hän yrittää pitää naamansa peruslukemilla. Tänään nähtiin isoin höpsytys vähään aikaan, kun Eka ihan salamitteen kävi vessassa itse. Hän oli pelkissä kalsareissa (miehekkäästi toki) ja onnistui käymään pystypissillä ihan ilman avustamatta! Jonkun mielestä ehkä pikkujuttu 8-vuotiaalta, mun mielestä ihan höpsytyksen arvoinen!

Ihan hyviä asioita näin syntymäpäivänä! (Jos vielä uni tulis illalla...)