VALMIS!

Terassi on nyt valmis! Se on ihana! Hieno! Kaunis! Laudat tulivat loppujen lopuksi keskiviikkona, että ei huonosti kun ajattelee. Jumankekka mä tykkään.

Hiukan vielä pitää jatkaa järjestelemistä ja jälkisiivousta, mutta katsokaa itse! Upea!

Ja hopeareunus...

Joskus silloin tällöin saattaa ahistuksesta seurata jotain hyvääkin. Tänään vallinneella raivolla sain aikaiseksi revittyä sadevesirännin irti seinästä. Tarkoitus on nimittäin koko kesän ollut järjestää sadeveden keräysjärjestelmä, ettei tarvitsisi kaikkea kasteluvettä kantaa hanasta. Me kun maksamme vedestä kulutuksen mukaan. Tynnyri oli jo olemassa, toteutus puuttui. Mutta annas olla kun hiukan v*tuttaa niin johan lähtee... Toka hiukan auttoi, että sain tynnyrin reunan ujutettua seinän ja rännin väliin, ja hienohan siitä tuli!
Hiukan tuo ränni on nyt viistosti irti seinästä, koska tynnyriä ei saa ihan kiinni seinään, koska siinä on tiellä sellainen salaojituksen truutti, jota en tod. ala repiä irti maasta. Saskatoon peittää rännin sopivasti niin, ettei sitä juurikaan oleskelualueilta huomaa ja mitä sitten vaikka huomaisikin! Omapahan on rännini. Vielä kun keksisi jotain naamiointia tuolle siniselle tynnyrille, se ei ole mikään maisemankaunistus.

Kesämalvikit olivat muuten hauska tuttavuus. Tänä keväänä siemenestä kasvatettuja ja nyt alkavat kukkia, kukan läpimitta kymmenisen cm. Että hiukan paremmalta tuntuu taas.

Korjataanko? Ei tietenkään!

Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka osaavat tehdä käsillään kaikenlaista hienoa: vaatteita, huonekaluja, taloja tms. käyttökelpoista. Kai itsekin teoriassa osaisin, mutta kun ei tikapuuhermosto kestä. Ja tietysti muutenkin rahkeet hiukan rajoittaa harrastamista, mutta olen mä joskus aikoinaan kutonut paljonkin. Joskus yläasteikäisenä väkersin itselleni sellaisen aika hienon norjalaisen villapaidan, jossa on se sellainen vänkä kuvio (trad.). Paidan malli on hieman lyhyt ja leveä, eikä sitä oikeastaan voinut muutenkaan käyttää, kun se oli niin kamalan paksu. Oli se silti käytössä pari kertaa ja tallessa on edelleen jossain, todistusaineistona.

Tänä viikonloppuna projektinani oli avata lavuaarien viemärit, jotka nyt väkisinkin silloin tällöin menevät tukkoon. Aina sitä sen verran seikkailumieltä löytyy! Liika innostus oli kuitenkin pahasta ja jouduin soittamaan isukin pelastamaan tilanteen… No en mä mitään katastrofaalista oikeasti tehnyt, yksi ruuvi ja yksi tiiviste laittoivat vaan hiukan hanttiin. Sivumennen sanoen, mistä sitä moskaa oikein tulee? Siis sinne viemäriin. Hyi kamala!

Moskan innoittamana (ja täysin tapojeni vastaisesti!) siivosin saman tien hiukan enemmänkin. Pesin jopa pesuhuoneen seinät ja ihastelin vain-ammattikäyttöön-eikä-taviksille-ollenkaan –pesuainetta, jolla läksivät jopa valkoiset vesijäljet saunanoven lasista. Yes! Tuollainen kepeä onnistuminen ja puhdas jälki saavat ihmisen hallusinoimaan ihan ihmeellisiä: sitä kuvittelee, että alkaa siivota säännöllisesti, kun se on loppujen lopuksi ihan kivaa. Ehkä pesuaineen höyryt vain saivat pään sekaisin, ensi kerralla avaan ikkunan.

***

Perjantaina illalla ulkona vasempaan jalkaani iski kutka. Ihan keskelle jalkapöytää, tohon päälle. Kutisi ja kutisi ihan kamalasti, kunnes se lakkasi. Lauantaiaamuna jalkaterä oli punainen, kuuma ja turvoksissa sekä kipeä kävellessä. Ja kutisi, mutta sitä ei voinut raapia kun se oli niin kipeä. Kylmäpakkaus auttoi jonkun verran ja lopun päivää sain käveltyä kyllä ihan hyvin. Viime yönä en meinannut saada nukuttua kutinalta! Pläästin siihen hydrokortisonia ja ei-hydrokortisonia, mutta heti kun vähänkin peitto hipaisi jalkaa niin kiusa alkoi uudestaan. Pöh

Inhoan jalka-aihetta.