tiistaina, helmikuuta 24, 2009

Ingredients

Vaikka en olekaan enää ihan pieni tyttö, tiedän nyt mistä mut on tehty. Eilen kuntosalilla oli sellainen kehonkoostumusanalysaattorihärveli, johon sai mennä jos halusi. Minä sit jostain kumman syystä halusin. Lopputulos oli ikävä. Laitteen päällä seistiin ja samalla pideltiin käsissä kahvoja tietyssä asennossa, kone rouskutti minuutin verran ja sylki sen jälkeen ulos paperin, joka oli siis tylsää luettavaa. Tai no, osin ainakin. Mulla on nyt mustaa valkoisella esim. siitä, miten monta litraa mussa on solun ulkoista ja sisäistä nestettä, montako kiloa lihasmassaa, paljonko läskiä (paljon!) ja mitä painavat kaikki raajat erikseen.

Päällimmäinen ajatus mittauksesta on se, että siinä on kyllä jätkät keksineet helpon tavan rikastua. Töissäkin meinasivat vähän pilkata, kun kerroin. Mutta ei mun tarvitse uskoa siitä mitään muuta kuin painoindeksi ja rasvaprosentti, pahoin pelkään että ne se kone kyllä kalkyloi oikein. Sellainen kepeä pikku painosuositus tuli, että -15 kg. Helppo nakki, se lähtee kyllä juhannukseen mennessä... Taidan lähteä siitä, että kunhan ei nyt ainakaan lisää tulisi.

***

Diabeteslääkärin vastaanottoaika lähestyy taas lähestymistään ja sen innoittamana olen muistanut ryhdistäytyä hiukan aikaisemmin kuin edellisenä iltana. Sain viime käynnillä täytettäväksi taulukot muutamaksi päiväksi, verensokerit ennen aterioita sekä jälkeen, hiilihydraatit ja insuliinit. Olen tehnyt sitä eilen ja tänään ja huomenna en kyllä viitti. Hiilihydraattilaskenta kaipaa tehostusta, lasken aika reilusti alakanttiin. Nykyään ei ole mikään kovin suuri vaiva niitä laskea, kun aika monessa elintarvikkeessa on valmiiksi präntätty ravintosisällöt per siivu tai pala tai annos. (Mutta toisaalta, näin rajoittuneella päässälaskutaidolla varustetulle henkilölle sekin on joskus liikaa. On jotenkin kiusallista istua 5 minuuttia tuijottamassa lautasta, jolla on 2 perunaa ja ynnätä sitä yhteen maitolasillisen kanssa sormia apuna käyttäen... Laskutoimitus siis 10 + 10 + 10)

Vaikuttaa siltä, että insuliinintarpeeni on aika tarkkaan 1 yksikkö/10 g hiilihydraattia - paitsi aamuisin. Himpura soikoon, ettei voi siihen aikaa päivästä onnistua. Jos vs on aamulla vaikka 5, syön 30 g hh ja pistän 3, niin kahden tunnin päästä se onkin 15. Looginen päättely sanoisi, että lisätään vaikka 1 yksikkö, mutta ei, se ei käy, koska sitten taas mennään hypoille ennen lounasta. Ongelmaan ei ole ratkaisua tuonut edes puolen yksikön välein annosteleva kynä.

Taidan kysyä, jos pääsisin jonottamaan taas kerran jatkuvaa glukoosimittausta. Mulla on kerran se ollut, mutta siitä on jo useampi vuosi aikaa. Silloin laite irtoili jatkuvasti piuhoistaan ja herätti öisin kytkemään itseään takaisin, sopii siis toivoa että niissä olisi tapahtunut pienoista tuotekehitystä. Hiukan olen mietiskellyt insuliinipumpunkin mahdollisuutta, ehkä rohkaistun kysymään siitä ihan noin niinkuin teoreettisella tasolla ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti