sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Täältä puolehen...

Jotkut päivät ovat kamalan pitkiä, niinkuin nyt esimerkinomaisesti tämä.

Keikkaa pukkasi heti aamusta, jumalanpalveluksen merkeissä. Sen päälle vielä kirkkokahvit, ja päivästä olikin mennyt jo 3 tuntia. Kirkossa on aina jotenkin vaikea olla. Siellä on ihan hienoa ja juhlallista, mutta enimmäkseen aika menee kuitenkin sen miettimiseen, että olenko kuitenkaan ihan oikeassa paikassa. Joskus nuorena, yläasteikäisenä, kaverini vei mut pari kertaa seurakuntanuorten illanviettoihin. Missään, ikinä, koskaan, en ole tavannut niin kakkamaista porukkaa kuin siellä. Ehkä sen vuoksi suhtaudun edelleen skeptisesti tämän alan harrastajiin. Soittokaan ei ollut sieltä parhaasta päästä tänään, joten oli kiva päästä pois.

Tiedä sitten, mikä tästä päivästä niin pitkän teki. Nythän kello on jo vaikka huru, ja kieltämättä on ihana mennä nukkumaan kun saa tarkistaa, että herätyskello EI ole päällä. Herätys tulee aamulla kuitenkin olemaan aikainen (Eka haluaa vessaan yleensä n. seitsemältä), mutta kun ei tarvitse lähteä mihinkään, niin ei haittaa. Suunnitelmissa on mennä huomenna kirjastoon hakemaan Ekalle lisää Star Wars -pokkareita, viikossa niitä on mennyt 3. Ja ehkä Ikeaan. Ei muuten, mutta tarvitsen välttämättä uudet verhot keittiöön. Ja lihapullia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti