Onpas täällä hiljaista. Lapset ovat olleet yökylässä ja SK Helsingissä, minä yksin kotona pitkästä aikaa. Ja hiljaista tosiaan oli.
Kävin pitkästä aikaa BodyCombatissa. En muista, koska viimeksi olen käynyt, mutta tauon jälkeen taas tuntui kevyemmältä. Jaksoin ihan eri tavalla tehdä jopa hyppypotkuja sotkeutumatta koipiini... Tasapainokin on päässyt kehittymään salakavalasti esquivaa tehdessä. Tunti oli aika täynnä, mikä aina vähän latistaa tunnelmaa, kun pitää varoa mihin potkii ja lyö, mutta olo oli silti tosi hyvä jälkeenpäin. Suuntokin jaksoi kannustaa, 582 kcal käytetty hyvään tarkoitukseen.
Kotiin tulin ruokakaupan kautta ja sekin oli omituinen kokemus. Olin tietysti suunnitellut kaikkea mahdollista herkkua syötäväksi, mutta kun pääsin kauppaan, iski hedelmähinku. Siis yök karkkia ja herkkua, jees luumuja, päärynöitä ja sweetie. Niistä olen täällä nautiskellut (omenat toki siiderin muodossa). Saattaa olla niin, että ihmeiden aika ei ole ohi.
Digiboksille on tallennettuna sekalainen joukko elokuvia, joita en ole ehtinyt katsomaan. Eilen katsoin sentään yhden sieltä pois kuleksimasta, Mulholland Driven. Täytyy tunnustaa, etten ihan tajunnut sen kaikkia aspekteja, ehkä väsymyksen vuoksi, mutten myöskään aio katsoa sitä uudestaan. Poistin nimittäin sen jo boksilta. Yleisesti ottaen tykkään David Lynchin elokuvista, vaikka kaikki eivät olekaan parasta mahdollista katsottavaa yksin ollessa.
Nukuin aika huonosti. Näin unta, jossa jatkuvasti kaatuilin liukkaalla lattialla ja löin takaraivoni sekä lonkkani lattiaan. Aamulla herätessä huomasin, että vasen lonkkani tosiaan särki pitkästä aikaa. Takaraivo sentään ei. Sitä piti nimittäin varovasti kokeilla, tunnustan...
Nyt kun saisi itsensä liikkeelle!
*Turha huomautella otsikon kirjoitusasusta, se on tarkoituksellista :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti