Hoppailua

Kauhean mitäänsanomaton olo ollut, siksi en ole sanonut mitään. En sitten kuitenkaan aloittanut onnellisuuspillereiden syöntiä vielä. En osannut päättää. Sen sijaan olen turvautunut punaviiniin, mikä ei pidemmän päälle ole varmaan yhtään sen viisaampaa. Jotenkin oloa rauhoittaa tietoisuus siitä, että lääkkeitä on kaapissa, mutta tietysti sitä pitäisi käydä jossain keskustelemassa heistä. Siinä on vaan se, että kun ei millään aika riitä kaikkeen, työt haittaavat harrastuksia jne.

Tänään olin pitkästä aikaa pihalla. Haravoin lehtiä takapihalta, joka on onneksi pieni ja lehtiä on vähän. Etupihaltakin hiukan raavin yleisiä nurmikoita, mutta ihan kaikkia en jaksanut. Muuten kyllä, mutta kun ei voi roskiksia täyttää pelkillä lehdillä, se on aina hyvä puolustus. Toisaalta naapureista kukaan muu ei ole haravoinut senkään vertaa, että siinä mielessä ei edes tarvitse puolustautua. Haravoinnin lisäksi laitettiin SK:n kanssa pihakeinu pakettiin, jos tänä talvena vaikka se pressu pysyisi myös paikallaan! Myös muut mööpelit ovat talviteloilla, joten ei tässä sitten enää muuta kuin lunta odottamaan. Inhoan lunta, ihan näin sivumennen sanoen.

Käytiin pitkästä aikaa kirjastossakin kaikki. Se on kyllä hyvää ajanvietettä, pitäisi harrastaa useammin. Eka on lukenut Star Wars -pokkareita ties kuinka monta ja nyt hän herkesi hurjaksi ja lainasi yhden englanniksi! Saas nähdä, riittääkö kärsivällisyys sen kahlaamiseen. Toka löysi sarjan keijukertomuksia ja yhden kirjan pikkunallesta. Ja minäkin lainasin lastenosastolta, Jukka Parkkisen kirjoittamat Karhukirjeitä Karvoselle ja Karhukirjeitä kotiväelle sekä Kalevi Korpin seikkailut (kokoomateos, kaikki Kalevi Korppi -kirjat yksissä kansissa). Kalevi Korppia en ole ennen lukenut, mutta Karhukirje-sarjasta on lukematta enää nämä kaksi.

Tai oikeastaan lukematta on nyt enää yksi, Karhukirjeitä kotiväelle, koska Karvoselle-kirjan ehdin lukea kokonaan jo sillä aikaa, kun kakarat temmelsivät HopLopissa. Saattaa olla, että vaihdamme sirkuskoulussa käymisen kokonaan HopLopiin, koska sirkuskoulussa ei loppujen lopuksi ole Ekalle mitään muuta tekemistä kuin trampoliinilla hyppimistä. Tällä kertaa ostimme Hoppikseen jo neljän viikon kanta-asiakaskortit, joilla saa käydä niin paljon kuin sielu sietää. Tänään oli hyvä päivä käydä siellä, kun kilpailevassa yrityksessä oli kaksi yhden hinnalla -tarjous. Kun menimme Hoppikseen, siellä oli meidän lisäksemme vain 2 lasta! Ihanaa. Ihanaa on myös katsella, kuinka Eka on rohkaistunut menemään itsekseen ja ennen kaikkea miten hän pystyy nykyään menemään itsekseen. Ei tarvi enää pakottaa lasta leikkimään, se on äidistäkin kiva asia.

Uutta viikkoa kohti, meni syteen tai saveen (rva Lavén).

Out of office

Tältäkö loma nyt tuntuu? En varmaan ihan täysin vielä tänään, lauantaina, pääse lomatunnelmaan. Mutta maanantaiaamuna sitten, kun bussi lähtee klo 4 aamulla kohti Helsinki-Vantaata ja sitä kautta Kreikkaan... (Tai siis ei se bussi mene Kreikkaan, mutta kyllä te tajuatte.)

Töihin minua jää paikkaamaan ensimmäisen vuoden suorittanut lääketieteen opiskelija, joka on intoa täynnä päästessään seuraamaan sivusta leikkausosaston toimintaa. Harmillinen puoli on se, että vaikka tekemäni työ (ja nyt siis sijaisen tekemä) vaikuttaa suorasti sekä osastomme tilastoihin että laskutukseen ynnä rahavirtoihin, niin esimiehillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta perehtyä siihen puoleen asiasta, vaan käytännössä se on yksin minun vastuullani. Mikä on tyhmää, sijainen ei voi kysyä apua oikein keneltäkään.

Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä nyt ja nauttia elämäni ensimmäisestä maksetusta neljän viikon kesälomasta!

***

Eilen ja toissapäivänä yritin jo hiukan viritellä lomatunnelmia. Toissapäivänä varsinkin, kun ukkonen jyrähti pari kertaa ja satoi hiukan siihen päälle. Leiriydyin pihakeinuun lukemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa, oli kuitenkin lämmin kuin mikä. Sain Kaveriltani kirjan, jonka hän oli löytänyt jonkun bookcrossaajan jäljiltä, ja nyt kun olen sen lukenut, aion lähettää sen eteenpäin. Itse asiassa ajattelin piruuttani ottaa Kreikkaan jonkun opuksen hyllystäni ja lähettää siellä matkoihinsa, katsoa mihin se päätyy.

Tämä kirja, jonka luin, oli Robert James Wallerin Hidas valssi. Ihan hömppä tarina, joka sijoittuu yliopistomaailmaan ja jossa ihmiset toteavat tehneensä vääriä parivalintoja ja fiksailevat välisiään liitoksia. Että silleen. Luin sen kuitenkin, enemmän yleisestä lukuhalusta kuin juuri tämän nimenomaisen kirjan lukuhalusta.

***

Lopun edestä tänä viikonloppuna lisää lukemista, pakkaamista, siivoamista ja toivottavasti myös hiukan ihan vaan olemista. Lomalla olemista!