Ja nyt jo tuntuu siltä kuin en olisi ikinä töissä ollutkaan. Ei sillä, kyllä tämä lomailukin työstä käy. Tänään olen pessyt kuitenkin vain 2 koneellista pyykkiä (enempää ei oikein mahdu kerralla kuivumaan), pyyhkinyt pölyjä, tampannut tyynyjä yms. pientä järjestelyä. Suunnitelmissa oli pysyä kotona koko päivä, Ekakin olisi vetänyt jo toista päivää putkeen pyjamassa, mutta sitten *kauhistus* kahvi loppui. Oli pakko lähteä kävelylle lähikauppaan.
Jo pukemisvaiheessa meni hermo yhdeltä ja toiselta. Armottomasti lahjoen ja desibelejä rohkeasti käyttäen pääsimme liikkeelle. Kotimatkan pelasti naapurin vauva ja Tokan päiväkotikaveri, jota kukkuutellessa matka taittui huomaamatta.
Viime yönä nukuin huonosti, 2 tuntia jumppaa taisi olla huono idea. Särki vähän sieltä sun täältä ja olo oli jotenkin epätodellinen. Toissayönä kuitenkin nukuin paremmin ja näin taas unta, jossa muutimme. Taas kerran siihen samaan asuntoon Kaivokadulla, jossa asuimme silloin kun Eka syntyi. Päällimmäisenä oli taas harmitus siitä, ettei meillä enää olisi omaa pihaa ja siitä, ettei Eka enää pääsisi itse aamulla koulutaksille hissin ja painavan ulko-oven takia. Unessa kävin talon takapihalla, joka oli täynnä kauniin punaisia, syksyisiä vaahteranlehtiä ja laskin, kuinka moni asukas oli laitattanut parvekelasit.
Lastenohjelmien aikana vetäisin sohvalla ihan kunnon päiväunet, mutta en nähnyt unia. Nyt katselemme Amerikan hauskimpia kotivideoita ja odotamme iltaa. Aiomme kaikki nukkua makuuhuoneessa ja katsoa DVD:ltä Ice Agea kunnes nukahdamme. Eli ehkä noin vartin verran.
Jo pukemisvaiheessa meni hermo yhdeltä ja toiselta. Armottomasti lahjoen ja desibelejä rohkeasti käyttäen pääsimme liikkeelle. Kotimatkan pelasti naapurin vauva ja Tokan päiväkotikaveri, jota kukkuutellessa matka taittui huomaamatta.
Viime yönä nukuin huonosti, 2 tuntia jumppaa taisi olla huono idea. Särki vähän sieltä sun täältä ja olo oli jotenkin epätodellinen. Toissayönä kuitenkin nukuin paremmin ja näin taas unta, jossa muutimme. Taas kerran siihen samaan asuntoon Kaivokadulla, jossa asuimme silloin kun Eka syntyi. Päällimmäisenä oli taas harmitus siitä, ettei meillä enää olisi omaa pihaa ja siitä, ettei Eka enää pääsisi itse aamulla koulutaksille hissin ja painavan ulko-oven takia. Unessa kävin talon takapihalla, joka oli täynnä kauniin punaisia, syksyisiä vaahteranlehtiä ja laskin, kuinka moni asukas oli laitattanut parvekelasit.
Lastenohjelmien aikana vetäisin sohvalla ihan kunnon päiväunet, mutta en nähnyt unia. Nyt katselemme Amerikan hauskimpia kotivideoita ja odotamme iltaa. Aiomme kaikki nukkua makuuhuoneessa ja katsoa DVD:ltä Ice Agea kunnes nukahdamme. Eli ehkä noin vartin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti