Ruuvit löysällä

Hei. En ole jaksanut kirjoittaa. On ollut välillä rankkaa ja välillä helppoa.

Kai joku vielä ottaa vastaan?

25/36

Mittari naksahti taas pykälän eteenpäin tänään. Voi voi.

Pari muutakin asiaa on naksahtamaisillaan tässä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Sitten kun on jotain faktaa fiktion tueksi.

Pahis

Ekan fysioterapeutti soitti tänään. Hän kertoi, että terapia-asemalla on ensi viikonloppuna koulutusta työntekijöille ja he tarvitsevat paikalle demolapsia. Tulossa on alan guru, joka on itse asiassa kouluttanut Ekan avulla ennenkin, muistaakseni silloin kun Eka oli 2-3 -vuotias. (En millään muista gurun sukunimeä, en saa päähäni muuta kuin Mokkula. Eikä se ole se.) Kysyin Ekalta, saanko nyt sitten sanoa, että hän on minun demoni. Kuulemma ensi viikolla hän on jo full version. Ja parempi demoni kuin demonini...

Vuodenaika

Taas olen ollut hiljaa vähän aikaa. Ei se johdu mistään erityisestä. Tai sitten siitä, että on vain vaikea saada jutun päästä kiinni. Elämä tuntuu paljon sekavammalta nyt kuin viime keväänä, vaikka periaatteessa mikään ei ole muuttunut.

On asioita, joista olen iloinen. Vaikka se, että olen alkanut taas pitkästä aikaa kuntoilla. Olen käynyt BodyPump-tunneilla jo sen verran monta kertaa, etten enää tule kipeäksi. Aika nopeasti pystyin jo lisäämään painoja ja hyvä mieli tuli siitä, miten lihakset kaiken tämän läskin alla muistavat liikkeet ja osaavat kuitenkin totella. Heti ensimmäisen kerran jälkeen olo oli ryhdikkäämpi. Ehkä sen ansiosta olo on muutenkin parempi, vaikka en pahemmin ole jaksanutkaan itseäni hoitaa. Enkä muuten diabetestakaan. Se taitaisikin ansaita pitkästä aikaa taas oman lukunsa...

Sekin on kivaa, että lapsilla taitaa olla kaikki hyvin. Molemmat lähtevät ihan suosiolla aamuisin kouluun ja tulevat pääsääntöisesti hyvillä mielin takaisin. Molemmat tekevät läksynsä ilman sen suurempia suostutteluja, vaikka Tokan mantra kirjojen ääressä on yleensä "liikaa läksyjä". Niitä ei todellakaan ole liikaa. Molemmat saavat kokeista melkein täysiä kymppejä. Meillä on lasten kanssa uusi harrastuskin, tai huvitus ehkä ennemminkin, kun ostin viikko sitten pleikkariin SingStar-vermeet. Luonnollisesti ostin sen itselleni, mutta lapset saavat lainata... Nihkeähkön alun jälkeen tilanne on nyt se, että me kolme tappelemme siitä kuka saa laulaa seuraavaksi ja pakko oli ostaa jo lisää laulujakin! Toka vaikutti aluksi täysin sävelkorvattomalta, mutta on oppinut hirmu nopeasti. PMMP:n Matkalaulusta hän saa jo yli 5000 pistettä! Eka sitten taas osaisi laulaa, mutta ei kehtaa, joten käyttää lähinnä pikkuoravien ääntä, jolla sitten vetää jokseenkin nuotilleen.

Sitten on myös muita asioita, joista olen surullinen, epävarma, tunteeton, kiinnostunut, innostunut, kahden vaiheilla, väsynyt, lannistunut, riippuvainen ja tietämätön. Mutta ne eivät nyt ole niin kiinnostavia.

3000 sanaa

Täällä ollaan vielä. Laiskottaa. Ei ole jaksanut kirjoittaa. Ei ole kyllä tapahtunutkaan oikein mitään mainitsemisen arvoista. Perussettiä enimmäkseen. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä on 3000 sanan edestä asiaa.

Ipso fatso

Mahtaisinko mennä kuntosalille tänään vai enkö mahtaisi mennä kuntosalille tänään? Töissä oli terveyspäivä, kehonkoostumusmittauksia. Taidan mennä kuntosalille tänään.

Toisaalta, nyt on vuoden ruuhkaisin aika siellä, voi olla vaikea löytää parkkipaikkaa...

Välipäiviltä päivää

Lyhyt raportti vain, pitkään ei riitä asiaa. Töissä taas joulun jälkeen, seuraavaksi lomaa hiihtolomalla helmikuussa. Töissä toisaalta hiljaista, toisaalta paljon hommia, koska kelit ovat mitä ovat (paljon murtuneita nilkkoja, lonkkia, olkavarsia yms.). Hiljais-vilkasta siis. Sosiaalisesti oli tänään hyvä päivä, muuten levoton olo. Oikea olkapää särkee kolmatta päivää. Siihen ei auttanut Burana eikä votka eikä Burana ja votka, joten otin Panacodin. Ei mainittavaa apua siitäkään, paitsi että särky siirtyi välillä vasempaan kyynärpäähän. Yritin mitata verensokereitakin varmaan kuukauden tauon jälkeen, mutta totesin homman olevan sieltä mistä katetrointikin. Niinpä molemmat hommat laitettiin jäihin.

Huominen päivä vielä ja saa heittää hyvästit tälle vuodelle! Sen vuoksi kaikille teille toivotus!

Kossuhantti kottujuntti

Kottelinjuntti koverinkantti konssakantti kojantti kovikäntti kolmi-intti, kotteientti konhäntti koennuttintti kotamintti konontti kontinkielikontti. Kohmeellistaintti. Kohansentti kooluukuntti koleisynttikovistukseensintti! Kopasinluntti konellehäntti korjoittaakintti koppaleenkantti kogiablontti koinnäntti, kottaentti koosantti kosiasta-antti kosituksenkäntti.

Mutta enempää en pysty kirjoittamaan noin, alkaa silmät sattua…

***

Sanelu, osa 4:
”Potilas nukahtanut työpöydän ääreen saaden iskuvamman nenäntyveen, tähän tullut palkeenkieli, joka päivystyksessä liimattu.”

Voisi hyvin kertoa mun työpäivästäni tänään.

Kevät, ellei peräti kesä

Anki aikoo autuaana asettua auringon ahmaisemaksi, ajateltuaan aina arkisen ankeuden aavikoilla auringonvalon antoisaa armeliaisuutta. Anki astuu avarammille alueille auringon alle, aprikoituaan aavistuksen aivastaa!

(Se on se vanha kunnon auringonvaloaivastus.)

Arvatkaa mitä?

Kirjoitin äsken pitkän tekstin kaikesta siitä, miksi aloin kirjoittaa blogia ja mitä sillä haluan sanoa ja mitä ajattelin silloin kun aloitin sen ja niin edespäin, ja sitten kun piti julkaista se ja ihan vaan muotoilin tekstiä ja se oli maalattuna tossa se koko teksti kun tasasin reunat, kun mua ärsyttää jos ne ei ole tasan kun se ei ole niin siistin näköistä (olen sillälailla neuro) vaikka muuten en olekaan siisti ihminen ja sitten se oli tosiaan maalattu ja tasattu ja jotenkin vahingossa painoin että delete, en tosiaan tajua miksi, en tiedä yhtään mitä olin tekemässä mutta se teksti meni sitten taivaan tuuliin vaikka se oli oikeastaan aika hyvä (parempi kuin tämä) mutta en jaksa alkaa muistella että mitä siinä sanoin vaan rupesin suutuspäissäni kirjoittamaan tätä, mutta se pointti siinä deletoituneessa jutussa oli se että kiva kun niinkin moni ilmeisesti on jaksanut lukea jaarituksiani, ihan vieraatkin kun en niin kauhean monelle tutulle ole tästä kertonut, tärkeimmille vain koska jotenkin tuntuu helpommalta kirjoittaa kuitenkin jonkun asteisen anonymiteetin suojista vaikka ei tämä elämä niin ihmeellinen olekaan.

Niin että kiitos.

Ei naarata

tänään olen hermoillut koko päivän huomisesta ja samalla ajatellut että olenpa pöllö kun sellaista murehdin, pikkujuttu, monet ihmiset joutuu kestämään paljon pahempaakin ja paljon useammin kuin minä ja silti hermostuttaa ja ärsyttää se kun hermostuttaa ja sitten miettii että osaanko taaskaan käyttäytyä kunnolla ja esittää aikuista siellä kun heti kun mä hermostun alan heittää äärimmäisen huonoa läppää ja just sellaista että sitten ne muut vaan tuijottaa suu auki eikä tajua yhtään että mitä tuo tuossa oikein yrittää, olisi se pitänyt varmaan nukuttaa, mahdanko osata pitää lärviäni ummessa vaikka olis skooppi kurkussa, sillai mä olen muutaman kerran lastenneuvolassakin onnistunut murjaisemaan jotain ja terkkari ei ole yhtään ymmärtänyt mutta onneksi lapset on olleeet niin pieniä etteivät oo kuitenkaan joutuneet häpeämään ainakaan kovin paljoa tai mistä sen tietää vaikka ne joskus aikuisena avautuis jossain terapeutin sohvalla siitä kun äiti 2-vuotisneuvolassa ei osannut yhtään olla ja 5-vuotistarkastuksessa vasta paha oli kun se vielä kirjoitti siihen kyselykaavakkeeseen kaikkea outoa, mutta mitäs tekevät sellaisia kyselyjä ettei niihin voi vastata muuten kuin ihan älyttömästi, tekis aina mieli korjata marginaaliin kaikki typerät kyselyt ja oikolukea ne ja palauttaa merkintöineen mutta yleensä koitan kuitenkin hillitä itseni siinä(kin) asiassa joskus onnistun ja joskus taas niinkään en ja koskaan varmaan kukaan ei ole sellaisia marginaalisuttuja noteerannut yhtään mitenkään että siinä mielessähän sitä vaan kiusaa itseään tuollaisilla asioilla kun ensin puhisee kiukusta että miten voi ollakin näin ääliö lomake ja sitten vahingossa saattaa kirjoittaa jotain varsin freudilaista ja voi vaan toivoa että huomaa sen ennen kuin lähettää esim. kelalle jonkunkin lapsen kuntoutushakemusta ettei se ole se harjoitusversio, jossa lukee että katso kusipäitten lausunto koska kun tarpeeksi hokee että kusipäät kun pistävät ihmiset täyttämään näitä ääliökaavakkeita niin siellähän se kusipää sitten kohta lukee.

***

Toivottavasti saan nukuttua edes hiukan ensi yönä.