Yksityiskohtia juhannuksesta

Helikopterikoppakuoriainen, lämpöohjautuva. Lentää mielettömällä pörinällä katsomatta eteensä, yleensä JUST TASAN päin naamaa.

Pioni.

Kurjenpolvi 'Summer Skies'. Ainoa kerrattukukkainen kurjenpolvilajike pihallani.

Työntekijä lehtoakileijassa.

Lemmikki. Förgätmigej. Forget-me-not.

Unikot ovat jo kukkineet, kukat kestävät harmillisen lyhyen aikaa. Siemenkodat ovat onneksi melko koristeellisia nekin.

3000 sanaa

Täällä ollaan vielä. Laiskottaa. Ei ole jaksanut kirjoittaa. Ei ole kyllä tapahtunutkaan oikein mitään mainitsemisen arvoista. Perussettiä enimmäkseen. Koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä on 3000 sanan edestä asiaa.

Mullan alla

Ostin puutarhamessuilta daalian mukuloita, reilu viikko sitten. Tänään sain ne vihdoin iskettyä purkkeihin. Ostin kahta eri lajia - toisesta en löytänyt yhtään kelpo kuvaa tähän hätään, toinen on Dahlia Mignon 'Sneezy'.

Toivon, että niistä edes pari jaksaisi kasvaa. Hyvältä näyttää, sillä osa mukuloista oli itänyt jo pussissa.

Multa kynsien alla on aina iloinen asia!

Valmiit purkit rivissä. Toka auttoi kirjoittamaan nimitikkuja.

Kukkia ja sidontaa

Kävin äsken krapaamassa etupihaa puhtaaksi lumesta. Lämpötila on plussan puolella pari hassua astetta, ja räystäät tippuvat! Olisin halunnut kauemminkin seistä rännin äärellä katselemassa ja kuuntelemassa vesipisaroiden tipuntaa, mutta en kehdannut. Naapurit, nääs... Takapiha elikkäst puutarhani on onneksi ihan kokonaan auringon puolella (ettei peräti olisi etelä tuo ilmansuunta), joten kai sieltä joskus lumet häipyvät. Mieleni on monasti tehnyt lapioida sieltä puolelta terassin alue lumettomaksi, toistaiseksi olen saanut hillittyä. Tai no kerran melkein aloitin, mutta lopetin saman tien, kun meinasin törkätä lapion varren olohuoneen ikkunasta läpi.

Sisätiloissa saa vähemmän tuhoa aikaan, joten olen keskittynyt tekemään meditatiivisia harjoituksia, jotka tähtäävät siihen hetkeen, kun tosiaan voi mennä pihalle ja upottaa kyntensä multaan. Ja juuri tuossa edellistä lausetta kirjoittaessani tuli mieleen, että voi p ja aska, miten mä mitenkään voin pihalla kyykkiä kun lonkat huutaa hoosiannaa tässä jo muutenkin?! Pitänee reilusti kontata niin kauan kuin polvet kestävät ja sen jälkeen siirtyä suoraan vatsamakuulle, kenties. No, se on sitten sen ajan murhe.

Nythän on niin, että kaikkien tänä päivänä kuuluu erikoistua, mielellään mahdollisimman kapealle alalle, jotta voi kutsua itseään oikein spesialistiksi. Niinpä minäkin aion tästä profiloitua näissä kasvihommissa. Alan kasvattaa (tai no, alkajaisiksi yritän edes pitää hengissä) orkideoja sisällä ja pelargonioita ulkona sitten kesällä. No, ensimmäinen orkideani on pysynyt ihan kunnossa jo kokonaisen viikon, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Pelargonioita sen sijaan on ollut joka kesä jo kauan, niiden huono puoli on se, etteivät oikein tahdo pysyä talven yli hengissä tavallisissa huoneoloissa. Yksi on kuitenkin tämän talven ollut tallessa ja kyllä se nyt näyttäisi olevan hengissä edelleen. Eri asia on sitten se, miltä se näyttää kun alkaa oikein kasvaa. Pitänee leikata sitä jotenkin.

Olen aika huono tuntemaan ja varsinkin muistamaan erilaisia lajikkeita, mutta tämä talvehtinut pelargoni on Mårbackan lajike "Drottning Ingrid". Tiedän, koska purkissa on vielä puutarhaliikkeen nimilappu jäljellä... Kokoelma kasvoi eilen kahdella, kun kävimme lasten kanssa retkellä kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä on pieni taimi- ja siemenmyymälä, josta saa edullisesti pieniä alkuja, valikoima tosin on aika sattumanvarainen. No joka tapauksessa, ostin kaksi pientä pelargonia, yhteensä vain 5 e. Halpa! Toinen on palsamipelargoni eli Pelargonium graveolens (luulisin) ja toinen lääkepelargoni eli Pelargonium radens (jälleen luulisin, enkä oikein löytänyt mitään hyvää linkkiäkään tuohon).

Sen sijaan törmäsin tällaiseen kertomukseen pelargonien (ja erityisesti palsamisellaisen) ominaisuuksista (linkki tässä):

Palsamipelargoni P. graveolens on alunperin kotoisin Afrikasta ja kaivauksissa on löydetty merkkejä sen käytöstä jo muinaisessa Egytissä, jossa sitä on käytetty haavoihin ja kasvaimiin sekä naiset ovat käyttäneet kasvia mm. ihonhoidossa. Tämän vuoksi kasvia näkee joskus kutsuttavan nimellä Egyptian Geranium. Kasvia on lisäksi käytetty kaikenlaisiin "naistenvaivoihin" ja sitä käytetään nykyäänkin laajalti mm. aromaterapiassa.

Palsamipelargoni yleistyi huonekasvina 1700-luvulla ja niitä sijoitettiin ympäri asumuksia, koska sen uskottiin pitävän pahat henget loitolla. Eripuolilta Eurooppaa kerrotaan täysin samanlaista tarinaa isännästä, joka käski emäntää puistelemaan kasvia, koska "pappi näkyy olevan tulossa". Kasvi toimi siis eräänlaisena ilmanraikastimena.

Kasvin uskottiin myös tehoavan kaikkiin mahdollisiin sairauksiin ja vieläpä mustasukkaisuuteenkin.

Nykyiset palsamipelargonit (Pelargonium x graveolens) ovat kahden lajin, P. radens (tuoksupelargonin) ja P. capitatum (ruusupelargonin) risteytys. Tunnetuin tämän lajin kasvattaja Suomessa oli Fredrika Runeberg joka uskoi sen parantavat kaikki mahdolliset sairaudet; se oli myös hänen lempikukkansa. Palsamipelargonin lehtiä käytettiin jo silloin juomien ja hillojen maustamiseen. Edelleenkin sitä käytetään ruoanlaitossa laajasti ja eräs ainakin ruotsissa tunnettu herkku onkin pelargonikakku. Tähän ei kuitenkaan kannata kokeilla "vääriä" lajeja.

Palsamipelargonia kutsutaan Ruotsissa tohtori Westerlundin kukaksi ('Dr. Westerlunds blomma') tunnetun ruotsalaisen lääkärin mukaan, joka kasvatti sitä vastaanottotiloissaan. Koska kasvin uskottiin puhdistavan ilmaa ja tekevän hengitysilman terveellisemmäksi niistä myös jaettiin pistokkaita potilaille.

Oppia ikä kaikki!

Olen lyijyä

Vielä ei ihan ole kevät, mutta se alkaa vääjäämättä lähestyä. Sen tietää esimerkiksi siitä, että muurahaiset ovat heränneet talviuniltaan ja tulleet meille ruokavieraiksi. Toissapäivänä, sillä aikaa kun olin töissä. Ja siitä, että pikkulinnut sirkuttavat ja luulenpa, että näin tänään mustarastaan naapurin pensaassa. Se ei laulanut, mikä on sääli. Ja siitä sen tietää kaikkein parhaiten, että masennus painaa päälle kuin mikäkin kun painaa päälle.

En ole koskaan vielä ollut näin väsynyt, masentunut ja huonolla päällä. Töissä on paska olo. Kotona on paska olo. Nukkuessa on paska olo. Hereillä on paska olo. Vähiten paska olo on kuitenkin nukkuessa, siksi olen yrittänyt nukkua niin paljon kuin mahdollista. Ja siksikin, että olen niin väsynyt. Töissä silmiä kirveltää väsymyksestä ja pelkään, että jonain päivänä vielä lyön nenäni näppikseen. Ärsytyskynnyskin on niin matalalla, että ei siihen tarvitse pelätä kompastuvansa. Ylitys käy varsin vaivattomasti, etenkin työkavereilta. Ja SK:lta. Tuntuu aika paljon siltä, ettei mulla ole enää ääriviivoja - pelkkää suttua vain.

Tänään yritin helpottaa oloani käymällä puutarhamyymälässä. Kiersin kauppaa ympäri aika kauan, koska en nykyään enää kykene tekemään oikein minkäänlaisia päätöksiä. Pohdiskelin pitkään, että ostanko orkidean vai en. Loppujen lopuksi en ostanut, sen sijaan ostin oliivipuun. Kotiin tultuani istutin sen uuteen ruukkuun ja muutenkin tuunasin hiukan vanhojen huonekasvien multia. Hetkeksi se helpottikin. Harmi, että oikeisiin pihapuuhiin ei pääse vielä pitkään aikaan, kaipaan todella puutarhaterapiaa.

Pihalla taas

Yleensä tähän aikaan kesästä / syksystä / vuodenajasta tulee vähän sellainen puutarhaväsymys. Ei vaan enää jaksa innostua pihahommista samoin kuin keväällä, ja esim. rikkaruohot pääsevät valtaamaan alaa turhan hanakasti. Etenkin just nyte ei ollenkaan huvita olla pihalla, koska tuli sitten aloitettua projekti, joka tuli sitten lopetettua jokseenkin saman tien. Uusi terassi piti pykätä ja tosiaan isäni, vastaavan rakennusmestarin, kanssa aloitettiin homma vain todetaksemme, että kesäisin ei Suomen maassa ole puuta. Näin ollen takapiha on siinä hantissa, että terassin tilalla on tonni sepeliä, jonka joukossa ei kauheasti huvita leikkiä. Tulevalla viikolla on tarkoitus mennä taas kartoittamaan tilannetta, jotta ensi kevääseen mennessä saataisiin katetta sepelin päälle.

Syksyllä alkaa muutenkin olla masentavaa, kun suurin osa kukkaloistosta on joko ohi tai förbi. Tietty jotain vielä kukkii, esim. mummin peruja oleva ruusu on kukassa ja sen naapuriruusu pukkaa nuppua taas pienen tauon jälkeen. Syysleimut ja syyshortensia nyt ovat jo nimiensä perusteella velvollisia kukkimaan, ja on siellä joitain muitakin.

Tänään meinasin, että hankitaan se perinteinen krysanteemi etupihalle. Vaikka se onkin hiukan tylsä ja mielikuvitukseton. Ja kyllähän mä krysanteemin ostinkin! Ihan pienen vaan, laitan sen etupihan puolelle pöydälle. Sen lisäksi etupihalle tuli koristekaali, jollaista en ole aikaisemmin harrastanut.

Periaatteessa takapihan puolella kaikki kukkapenkit ovat olleet täynnä. Ainakin luulin niin, kunnes puutarhaliikkeessä oli alennuksessa (á 2,50, käytännössä ilmainen!) hopeasyysvuokkoja, Anemone tomentosa 'Robustissima'. Ihana, ihana kukka! Ne (3 tainta) tunkivat mukaan ihan väkisin. Lisäksi sain äidiltä sormustinkukan taimia muutaman. Loppupäivä kuluikin sitten mukavasti. Ensin siirsin yhdestä kukkapenkistä unikot toiseen kukkapenkkiin. Sitten istutin syysvuokot unikoiden tilalle. Sitten leikkasin ruohon ynnä rikkaruohot aidan ulkopuolelta ja haravoin moskat. Sitten revin tuoksukurjenpolvet kaikki ylös, vein niitä 2 muovikassillista roskiin, 1 kassillisen naapurille ja muutaman istutin aidan ulkopuolelle. Sitten revin vielä kukkapenkistä niiden juuria ylös, minkä jälkeen istutin sormustinkukat siihen paikalle. Olettaisin, että näillä mennään taas hetken aikaa. Saa nyt nähdä.

Ja hopeareunus...

Joskus silloin tällöin saattaa ahistuksesta seurata jotain hyvääkin. Tänään vallinneella raivolla sain aikaiseksi revittyä sadevesirännin irti seinästä. Tarkoitus on nimittäin koko kesän ollut järjestää sadeveden keräysjärjestelmä, ettei tarvitsisi kaikkea kasteluvettä kantaa hanasta. Me kun maksamme vedestä kulutuksen mukaan. Tynnyri oli jo olemassa, toteutus puuttui. Mutta annas olla kun hiukan v*tuttaa niin johan lähtee... Toka hiukan auttoi, että sain tynnyrin reunan ujutettua seinän ja rännin väliin, ja hienohan siitä tuli!
Hiukan tuo ränni on nyt viistosti irti seinästä, koska tynnyriä ei saa ihan kiinni seinään, koska siinä on tiellä sellainen salaojituksen truutti, jota en tod. ala repiä irti maasta. Saskatoon peittää rännin sopivasti niin, ettei sitä juurikaan oleskelualueilta huomaa ja mitä sitten vaikka huomaisikin! Omapahan on rännini. Vielä kun keksisi jotain naamiointia tuolle siniselle tynnyrille, se ei ole mikään maisemankaunistus.

Kesämalvikit olivat muuten hauska tuttavuus. Tänä keväänä siemenestä kasvatettuja ja nyt alkavat kukkia, kukan läpimitta kymmenisen cm. Että hiukan paremmalta tuntuu taas.

Lintu sanoo "pat pat pat"

Kukkapenkissä kävi silleen (yhdessä niistä siis), että sieltä muutti nivaska punahattuja työkaverin pihalle. Jäljelle jäi Läntti Tyhjää. Tyhjän läntin ympärillä on kurjenpolvia ja lisää punahattuja, joten oletettavasti se ei ole tyhjä kauan, koska molemmat leviävät kuin tauti. Toisaalta, selusta on hyvä varmistaa siltä varalta, etteivät ne leviäkään. Kävin sitten puutarhoissa, "ihan vaan katsomassa". En muuten, mutta kun äiti halusi mennä. Niin menin mukaan seuraksi.

No. Löysin sitten Tyhjän Läntin täytteeksi kesäleimuja, ne on ihan yksivuotisia vaan. Mikä parempaa, löysin uuden lajikkeen kurjenpolvea, Geranium pratense "Summer Skies". Kysykää viikon päästä, niin mulla ei ole enää hajuakaan hänen nimestään. Tai sitten voin käydä tarkistamassa sen täältä. No, joka tapauksessa, näille uusille polville ei ollut tilaa yhdessäkään nykyisessä kukkapenkissä, joten jouduin sitten tekemään uuden. Tai siis tavallaan laajentamaan yhtä entistä. Kai sitä huonomminkin voisi aikansa käyttää! Voisihan? Sunnuntaipäivän aikana minä ja Toka yhdessä möyhensimme, kitkimme, levitimme multaa, tasoitimme ja lopulta istutimme. Uuteen penkkiin muutti punahattuja, yksi eksynyt malva sekä nämä uudet kesätaivaat.


Niin, ja se alkuperäinen Läntti Tyhjää on edelleen Tyhjä. Niin siinä käy, kun harhautuu sivuraiteille...

***

Saskatoonissa on nyt niitä marjoja, raakoja kylläkin vielä. Se ei näköjään häiritse räkättejä, jotka viihtyvät turhan hyvin puskassa marjoja syöden ja väliaikoina joka paikkaan kakkien. Piha on täynnä ns. guanoa. Toka ne ensin huomasi, tuli ilmoittamaan että pensaassa on lintu. "Sellainen ruskea, joka sanoo pat pat pat." Pelästyksen toivossa ripustin oksille pari vanhaa ja noloa cd-levyä, joiden lisäksi Toka piirsi linnunpelättimet. Yhdellä A4:llä on pelätti, joka on varmuuden vuoksi ympyröity ja nuolella osoitettu, että linnut huomaavat sen paremmin. Toisella arkilla on aave, joka takuuvarmasti peläyttää. Kolmas on hiukan sopuisampi, siinä lukee "terve". Eräänlainen kädenojennus, että ei tässä nyt niin tosissaan olla tämän säikyttelyn kanssa.

Metritietoutta ja muuta puutarhafaktaa

Pihallamme kasvaa saskatoon eli marjatuomipihlaja (kuvassa oik.) En tarkkaan muista, että onko se kasvanut tuossa kaksi vai kolme vuotta, mutta tuskin kauempaa. Ostettaessa se oli sellainen kuin nyt pensaiden taimet yleensä ovat, korkeintaan polven korkuinen, nyt korkeutta on jnkv enemmän. Alkaa hipoa talomme (tai ainakin sen räystäiden) korkeutta. Ekana kesänä siihen tuli seitsemän (7) marjaa - ne oli helppo laskea. Joku hävytön räkätti söi ne ennen kuin minä ehdin. Nyt on marjoja tulossa vaikka muille jakaa, mutta kun suurin osa niistä on jo niin korkealla, etten uletu! Interweb-lähteet kertoivat, että ammattiviljelmillä saskatoonit leikataan "mataliksi, vain muutaman metrin korkuisiksi". Vain?! Muutaman metrin?! Taidan todeta, etten ole ammattiviljelmä ja parturoin sitten syssymmällä ihan vaan reilusti. Jos vaikka saskatoon itse ei olisi tietoinen näistä määräyksistä...

***

Suoritin myös siirtotoimenpiteitä kukkapenkeissä. Iirikseni, nuo kukkimattomat hyväkkäät, olivat jääneet jotenkin pimentoon omalla läntillään ja raivasin niille edustavamman paikan repimällä puskallisen etelänruusuruohoa pois. Yleensä en tykkää repiä mitään ylös (paitsi voikukkia) saati heittää mitään pois, mutta tuo nyt sai lähteä. Iiriit sanoivat "läts" ja lätsähtivät niille sijoilleen, ihan lurpalleen. No edustavalla paikalla ei halua katsella mitään lurpallaan olevaa, joten tänään kun oli aikaa, piti lähteä puutarhaan katselemaan jotain muuta sille paikalle. Ajattelin että hiiteen mokomat lärpäkkeet iirikset.

Varsinaisesti en yllättynyt, kun tilalle löysin espanjankurjenpolvia (kuvassa; samassa eläimessä pysyttiin, kun iiris on suomeksi kurjenmiekka). Kokemukseni mukaan kurjenpolvet leviävät ja rehottavat hyvin ja ovat samaan syssyyn myös kauniita katsella, toivottavasti nämäkin viihtyvät. Pihallani kasvaa nyt siis jo kuutta eri lajiketta kurjenpolvea, samoin kuin useampaa pelargonisorttia. Niin ja hei, niille iiriksillekin löytyi sittenkin vielä uusi paikka, en raaskinut heittää pois ihan vielä. Jos kuitenkin...

Onni ja autuus

Eilisilta ja tämä aamu ovat olleet harvinaisen rauhalliset ynnä rentouttavat. Voin suoraan sanoa, että siksi kun Toka oli yökylässä. Illalla Ekan kanssa katseltiin elokuvaa kaikessa rauhassa ja nukahdettiin siihen, ja aamulla sain nukkua melkein kymmeneen, juoda kahvin rauhassa ja nauttia muutenkin hiljaisuudesta. Tämä kaikki nyt tietysti kuulostaa jotenkin karulta Tokaa kohtaan, mutta minkäs teet. Hänet palautettiin pari tuntia etuajassa, kun kaitsijat olivat uupuneet... Ja iloinenhan minä olin palautuksesta, en kiellä sitäkään! Ikävä sitä papupataa aina kuitenkin tulee.

Olen viettänyt suuren osan päivästä pihalla. Huomasin kauhukseni, että 2 pelargonia oli jäänyt edelleen siihen pikkiriikkiseen muoviruukkuun, jossa olen ne ostanut. Tämä johti siihen, että jouduin lähtemään ruukkuostoksille au naturel, koska purkkeja ei varastosta löytynyt ja koska olin suunnitellut rönyäväni vain kotinurkissa tänään ja tukka oli likainen.

Länttäsin pelargoniat ruukkuihin ja se onkin ollut tämän päivän vaativin ponnistus. Sen jälkeen olen vain maannut pihalla auringossa ja yrittänyt ruskettua, sekä pitänyt huolen nestetasapainosta sangrialla. Olen noudattanut maailman parhainta ja tehokkainta bikinikuntoon hetkessä -ohjelmaa, se ei petä koskaan. Se toteutetaan niin, että otetaan vaatteet pois, laitetaan bikinit päälle ja VALMIS! Ikinä ennen ei ole auringonvalo tuntunut niin puhdistavalta ja lämpimältä ja nollaavalta kuin tänään. Viltillä maatessa tuntui kuin olisin imeytynyt maahan, kun valo lävisti ihon ja lihakset.

Respect

Olin tänään seuraamassa aivoleikkausta. Upea homma! Olin mukana kolmisen tuntia ja viihdyin. Ei tehnyt pahaa. Ajatella, että joku työkseen pitelee toisten aivoja käsissään. Tai sydämiä. Tai ihan mitä tahansa muuta, ei niitä voi tärkeysjärjestykseen laittaa. Huomenna, kun kirjoitan leikkauskertomusta, tiedän kerrankin tarkkaan, mitä salissa on tapahtunut.

***

Pihalla kukoistaa kohtalaisesti nyt, kun on satanut ja toisaalta ollut taas hiukan lämpimämpääkin.

Idänunikko on avannut ensimmäisen kukkansa, pari nuppua vielä odottaa.

Kurjenpolvea, yhtä sorttia. Lat. Geranium NAS

Loistokurjenpolvi "Johnson's Blue". Uskotteko?

Syreenien juurella, ruusujen keskellä asui pieni sateenkaari.

Semikvasipseudoloma

Yllämainittu alkaa huomenna, kun koko muu perhe on lomalla ja meitsi saa aamulla herätä yksin, juoda kahvit yksin, lukea lehden yksin ja lähteä ovesta ulos yksin. Uskotteko, että se on suhteellisen taivas? Uskokaa pois. Taivas kestää kaksi viikkoa, sitten mullakin on loma. Tai siis muotoillaan se niin, että mun ei tarvi mennä töihin - on lähempänä totuutta.

***

Tänään on pitkästä aikaa aurinko paistanut ja ollut hiukan lämminkin. Mitä tekee minä kun ilma on nätti? Pysyy sisällä sekä silittää kilometrin korkuisen kasan pestyjä lakanoita ja pyyhkeitä. Inhoan silittämistä. Olen luotettavalta taholta kuullut, että t-paidat ja vastaavatkin pitäisi silittää, mutten välitä siitä (anteeksi vaan, Luotettava Taho). Enkä ainakaan ala silittää niitä, enhän mä sitten ehtisi enää mitään muuta tehdäkään! Silloin kun Eka oli vauva silitin kaiken pukluräteistä alkaen (en muista mihin päättyen), mutta silloin olen muistaakseni ollut ei-depressiivinen ja aikaansaava toisin kuin nyt. Muistan hämärästi sen tunteen kun oli onnellinen. Onneksi vain hämärästi, muuten voisin alkaa kaivata sellaista.

***

Rooman palmu. Yllä tämänhetkinen tilanne kukkaruukussa. Alla se, mistä hän on kotoisin ja mihin tähdätään.

Huoju oman palmusi alla

Maaliskuussa Roomassa laitoin takin taskuun 3 iiiiiison palmupuun siementä. Kotiin tultua iskin ne purkkiin ja purkin ikkunalle. Eilen mullasta kurkkasi ensimmäinen hattivatin näköinen pieni alku, tänään se oli kasvanut jo palttiarallaa puolen senttimetrin mittaiseksi! Ties millainen puu on kohta olohuoneen nurkassa! Ties!

Oi voi.

Aika rientää kun pitää hauskaa.

Eilen oli bändin kevätkonsertti. Tarkoitus ei ollut vetää mitään ryppyotsaista, korkeakulttuurista taidepläjäystä, vaan pitää hauskaa ja yrittää viihdyttää ihmisiä. Tavoite saavutettiin, mutta yleisöä olisi saanut olla rutkasti enemmän. Kai kuulijoita nyt sentään oli enemmän kuin soittajia (en laskenut), mutta ei kyllä paljoa puuttunut. Tunnelma oli kuitenkin mukava ja soittaminen oli kivaa, olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Tänä vuonna roudaaminenkin sujui melko kitkatta, paitsi että käsivarsissa tuntuu edelleen nuottitelinelaatikoiden kantaminen.

***

Mutta se varsinainen oi voi. Ei kannattais minun mennä enää mihinkään puutarhaan. Tänään kävin, en olis muuten mennyt mutku äiti pyysi, hällä on polvi leikattu eikä pysty itse ajamaan autoa. Äitiä pitää aina totella, joten kuskasin. Ennen kuin menin, kuvittelin että ihan hyvissä kantimissa tämä pihajutska jo on, en tartte enää mitään. Kun olin matkalla, synkistelin siinä hiukan että ihan turha mitään kukkia on laittaa ja hyysätä, kohta on kuitenkin syksy ja ne kuolee kaikki. Kun päästiin puutarhalle, huomasin että jummi, Mårbackan pelargoneja, niitä mulla ei olekaan vielä yhtään ja ne on maailman kauneimpia. Eikä muuten tuota tulppaanipelargoniakaan... Arvatkaa hei, onko nyt? Juu, mulla on 11 pelargonia ny. Mutta eihän niitä voi koskaan olla liikaa! Eihän? Ja itse asiassa tarvitsin aivan välttämättä etupihan puolelle isoon ruukkuun pienen pallotuijan ja murattia. Niillä mennään taas hetken verran.

Jos ei ole vielä käynyt selväksi, niin uskon lujasti puutarhaterapiaan. Ainakin omalla kohdallani. Mieliala on kohonnut selvästi kun kevään myötä on pääsyt pihalle penkomaan ja ihailemaan kasvua. Kunnes luin naistenlehdestä artikkelia (tai oikeastaan en edes lukenut, otsikko riitti). Siinä kehoitettiin totuttamaan lapset pihatöihin jo pienestä pitäen ja nauttimaan yhdessä puutarhanhoidosta ynnä muuta absurdia. Mitä nautintoa on siinä, että vahdit vieressä haukkana ettei rikkaruohojen sijasta kukkapenkistä nyhdetä niitä varsinaisia istutuksia? Esimerkinomaisesti mainittuna. Mä ainakin nimenomaan nautin siitä, että pihahomma on mun homma, hermo lepää kun saan iskeä sormet multaan, kitkeä voikukkia, leikata ruohoa ja kastella. Paitsi etten nauti enää, kun on koko ajan huono omatunto siitä, etten nyt sitten ota lapsosia mukaan hommeleihin. Näköjään en vaan voi voittaa.

***

Sanelut, osa 3:
"Potilaalle sattunut epämääräinen tapaturma Yhdysvalloissa, josta ei ole tarkempaa tietoa."

Samba rumba bueno

Olin eilen konsertissa, täysin tapojeni vastaisesti. (Tapojeni mukaista on istua kotona ja ajatella, miten kiva olisi käydä esim. konserteissa ja sitten ei-mennä niihin.) En mä muuten olisi mennyt, mutta Bändi sponsoroi ja hankki liput eikä itse tarvinnut kuin mennä paikalle. Konsertissa esiintyi Lisa Nilsson "sambakokoonpanon" kanssa. Niin kuin jossain mainostettiin. Kokoonpanoon kuului Lisan lisäksi 2 henkilöä, joista toinen soitti akustista kitaraa ja toinen kilistimiä, kalistimia ynnä muita suhistimia. Ei vastannut käsitystäni "sambakokoonpanosta". Sinänsä tykkäsin, Lisalla on jumalattoman kaunis ääni, mutta olisin kaivannut esitykseen hiukan enemmän vaihtelua ja dynamiikkaa. Kaikki oli jotenkin niin tasapaksua enkä saanut hänen juonnoistaan oikein mitään selvää. Konsertti kesti aika tarkkaan 2 tuntia ja sinä aikana ehdin kyllä kieltämättä miettiä useampaan kertaan, että puutuupa ihminen erikoisista paikoista kun joutuu kauan istumaan paikallaan. Oikean jalkaterän hermosärky heräsi siinä puoli tuntia ennen loppua ja se yhdistettynä selkäkipuun ja väsymykseen vei hiukan terää encoreilta. Suurimman osan ajasta istuin silmät kiinni, toivoin etten nukahda ja yritin näyttää siltä, että keskityn musiikkiin ja nautin siitä. Sinänsä kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, tietty määrä sosiaalisuutta (ie. baarissa ennen ja jälkeen) silloin tällöin tekee terää jopa minulle.

***

Tokan kanssa käytiin kaupungilla viemässä isomummille syntymäpäiväkukkaset torstaina olleen synttärin kunniaksi. Vaikea valinta oli taas, tai ensin luulin. Piti miettiä, että viimeksi vein nimipäivänä atsalean ja Sisko vei nyt synttärinä hortensian. Siinä meni heti pelistä 2 varteenotettavaa vaihtoehtoa. Torilla kiersimme kaikki kukkakojut ja onneksi yhdestä löytyi skimmioita. Ostin mummille 2 ja itselle yhden. En vielä tiedä, mihin omani sijoitan, sisällä se täytyy pitää vielä ainakin. Kuriositeettina mainittakoon, että silloin joskus kaaaauan sitten morsiuskimpussani oli skimmioita, muun muassa. Oli siinä muutakin, kermanvaaleita ruusuja ainakin, mutten muista mitä muuta. Kimppu on kuivattuna tallessa, mutten jaksa nousta nyt katsomaan. Hieno se oli.

***

SK lähtee huomenna taas. Unkariin. Kai siellä jotain tärkeää tapahtuu, sellaista mikä välttämättä vaatii hänen läsnäoloaan. Viikon reissu, tasan viikko kotona, sitten seuraava viikon reissu, sitten viikko kotona ja siihen päälle vielä muutaman päivän matka. Siinä se kevät sitten olikin. Jokaista matkaa ennen mulle tulee lamaannus, kun ajattelen että pitää jaksaa ja pärjätä ja hoitaa kaikki yksin. Kyllä kai mä siihen edelleen pystyn, kun olen pystynyt tähänkin asti, mutta ei se hauskaa ole. Katselin kalenteria ja totesin, että suurin osa tämän kevään keikoistakin (partioparaati mukaan lukien) jää väliin yksinhuoltajuuteni takia. Crap.

***

Jollain piti vielä jatkaa, mutta ajatus katosi pollasta. Säästän teidät siltä tällä erää siis.

Täti Vihreä

Sunnuntai-iltana Tokan kanssa kylvimme siemenet purkkeihin. Kuvassa tilanne tänä aamuna, siis keskiviikkona. Oikeanpuoleisessa rivissä olevat silkkikukat ovat intoutuneet kaikkein eniten. Vielä eilen illalla mullasta näkyi ainoastaan pilkahdus yhdestä auringonkukasta, mutta aamulla näytti tältä! En mää ny mitenkään osannut olla varautunut tällaiseen itämisprotsenttiin ynnä aikatauluun! Alkoi meinaan pelottaa, että kuolevat vielä ennen kuin kesä koittaa. Ja jos mun pitää koulia nuo kaikki taimet (kuvassa siis puolet ruukuista), niin loppuu sekä tila että purkit. Ehkä ylimääräiset voisi trokata eteenpäin vaikka töissä? Hyvään hintaan tietenkin, heh heh.

Huomatkaa toki kuvassa myös hienosti kirjoitetut jätskitikut! (Toka ne kirjoitti, en mä itseäni näin kehuis.)

Töistä tullessa oli kaunis ilma ja tein taas kierroksen tiluksillani. Takapihalla siis, ja se nyt on äkkiä kierretty, mutta kuitenkin. Akileija on alkanut puskea uutta, raikkaan vihreää lehdistöä sinne vanhojen kuivuneiden alle ja tuoksukurjenpolvi sen vieressä on seurannut esimerkkiä. Saskatoon pitää kyllä leikata, se alkaa olla jo talon korkuinen. Jos se päättää tehdä ne 5 marjaa sinne ylimpiin oksiin, on hankala poimia! Ei vais, tuli siihen viime vuonnakin marjoja aika paljon, ainakin enemmän kuin 5 kpl.

Lumi on sulanut oikeastaan kaikki, mutta maa on varjopaikoissa vielä jäässä. Koitan hillitä kukkapenkkiensiivousintoani edelleen, siltä varalta että vielä joku kovempi pakkanen iskee. Ehkä nyt pääsiäisen aikana leikkelen pois kaikki rumat, pitkät varret kuitenkin.

***

Flunssainen olo kyllä ollut pari päivää, voi voi. Etten nyt vaan sairastuisi pitkäksi viikonlopuksi...

Me mullassa möyrimme

Aamulla oli jo aika ihana kevätilma. Teki mieli sännätä siivoamaan takapihaa ja kävinkin siellä hiukan patsastelemassa. Lähes kaikki lumet ovat sulaneet, kapea kaistale on vielä jäljellä juuri siinä ruusujen edessä. Nurmikko on vaan ihan litsis lätsis -märkä, ettei sinne paljon viitsi mennä tallailemaan. Maa on niin savista, että alkaa muuten muistuttaa jotain festarialuetta.

Jätin syksyllä jokseenkin kaikki perennat sellaisenaan talven ajaksi ja keväisin suurimmat kicksit saankin sitten kukkapenkkien siivouksesta. Musta on kertakaikkisen ihanaa ottaa jätesäkki, oksasakset ja leikellä maata myöten kaikki kuivuneet varret poikki. Yleensä vielä silppuan varret 5 cm pätkiksi, jotta menevät sitten kätevämmin roskikseen. Sitten, kun kaikki kukkapenkit on parturoitu siisteiksi, näkee paljon paremmin koska alkaa rehottaa... Jotain elämää pihan lämpimimmästä nurkasta jo löytyikin, kuten kuvasta näkyy.

Keväiset ajatukset ohjautuivat näitä ratoja kuin itsestään jo kesään. Siitä seurasi ostoskierros puutarhakauppoihin. Sekä Viherpiha- että Kotipuutarha-lehdet ovat jo julistaneet, että jos vielä ei ole siemeniään kylvänyt, alkaa jo tehdä tiukkaa aikataulun suhteen. Vaikka toisaalta tavatonta ei ole ollut sekään, että siemenestä kylvetyt kasvit kasvavat ruukuissa jo ihan kamalan honteloiksi ja pitkiksi, mutta juhannuksenakin on ulkona vielä niin kylmä, ettei heitä voi heittää ovesta ulos. No ehkei enää juhannuksena, mutta siinä kesäkuun alkupäivinä (-öinä) kuitenkin.

Jos arvoisa lukija nyt katsoo vasemmalle, hän näkee tänään ostetun satsin. Kylvömultaa, pikkupikkuruukkuja, siemeniä ja erilaisia pelargonioita. Oi onnea! Tokan kanssa perustimme leirin pesuhuoneen lattialle ja aloimme istuttaa. Voi pojat, että me istutettiin! Välillä meinasi mennä hermo kun multaa lensi vähän joka paikkaan, mutta enimmäkseen meni hyvin. Loppulaskennassa selvisi, että 33 purkissa on nyt siemenestä tulossa silkkikukkia, silkkiunikkoja, kesämalvikkia, köynnöskrassia sekä auringonkukkia. Ja 34. purkki sisältää Roomasta tuotuja jumalattoman kokoisen palmupuun siemeniä, jotka tuskin kasvavat ainakaan samoihin mittoihin, jos ollenkaan. Toka osallistui mullittamisen lisäksi niin, että kirjoitti ansiokkaasti kasvien nimet jätskitikkuihin. Nyt jos joku niistä erehtyy nousemaan mullan pinnalle, me tiedämme kuka on kyseessä.