Pitkäpiimäisyys taitaa olla toinen nimeni.
Toinen lomapäivä menossa, ei sillä että laskisin. Eilinen meni kohtalaisen kivasti, käytiin kakrujen kanssa kirjastossa ja sitten Ikeassa. Siellä suoritettiin vain jonkinlainen läpijuoksu, ostettiin uusien vessa- ja kylppärimattojen lisäksi lihapullia ja tultiin kotiin syömään ne. Matot ovat hyvät ja lihapullat maistuivat.
Tänään SK on tehnyt töitä kotona. Sen vuoksi sain viedä Tokan aamulla hammaslääkäriin ihan keskenäni, eikä tarvinnut roudata Ekaa mukaan. Hampaat olivat hyvät ja saivat ansaitut kehut. Ja minä olin ylpeä lapsestani, joka vastaili kysymyksiin fiksusti ja istui tuolissa nätisti.
Kävin itsekin hammaslääkärissä tänään, ensimmäistä kertaa elämässäni yksityisellä. Hermostuin kaupungin hampuriin, joka on kolmisen vuotta luvannut ottaa röntgenkuvan viisaudenhampaastani "ensi vuonna". Veikkaan, että nyt sitä harmittaa tosi paljon, kun kuva onkin jo otettu! Toisaalta muakin harmittaa, että se kuva on nyt otettu, hammas pitää nimittäin poistaa leikkaamalla. Harmittaa a) se leikkaus ja 2) sen hinta. Mutta palataan siihen sitten tuonnempana... Joka tapauksessa, reikiä edelleen 0. Ei huono saavutus tähän ikään.
Dee on tänään taas harmittanut. En aamulla muistanut millään, että pistinkö Levemirin vai en. Kukaan muukaan ei ollut huomannut, joten en tiedä edelleenkään. Kai mä sen pistin, ei oo sokerit nousseet mitenkään erityisen korkealle tähän mennessä. Siis päätellen niistä parista kerrasta, jotka viitsin mitata. Seuraava stressipiikki paukahti siitä, että ensi kuussa on taas lääkäriaika ja pitäisi käydä labrassakin otattamassa vuosikokeet (lue: litratolkulla verta, kupillinen kustakin ja sydänfilmi, tänä vuonna höystettynä vielä parilla ylimääräisellä ekstraherkulla). Justhan kävin siellä edellisen kerran ja vannoin ja vakuutin, että ennen seuraavaa kertaa kyllä tsemppaan, skarppaan ja parannan tapani. Juupa... Tämä itsepetos sujuu jo aika jouhevasti näin 24 vuoden jälkeen.
Aion purkaa ärsyäni tänään menemällä peräkkäin pulseen ja pumpiin. Voipi olla aika huono ajatus, mutta endorfiinit rulaa. Jos en sippaa ihan täysin, voin vielä palata raportoimaan, mitä mieltä Suunto on asiasta. Jos sippaan, niin en voi.
----------
En sipannut ihan kokonaan. Kotiin tullessa tuntui siltä, etten ole yhtään sen väsyneempi kuin yhden tunnin jälkeenkään. Karu totuus alkaa paljastua näillä hetkillä, kun olen tuolla saunassa ehtinyt lojua tovin. Ei silti harmita että menin, 820 kcal läks niin että vips vaan. Ei sitä tietenkään mistään huomaa, mutta kuitenkin. Ajatus on tärkein.
Toinen lomapäivä menossa, ei sillä että laskisin. Eilinen meni kohtalaisen kivasti, käytiin kakrujen kanssa kirjastossa ja sitten Ikeassa. Siellä suoritettiin vain jonkinlainen läpijuoksu, ostettiin uusien vessa- ja kylppärimattojen lisäksi lihapullia ja tultiin kotiin syömään ne. Matot ovat hyvät ja lihapullat maistuivat.
Tänään SK on tehnyt töitä kotona. Sen vuoksi sain viedä Tokan aamulla hammaslääkäriin ihan keskenäni, eikä tarvinnut roudata Ekaa mukaan. Hampaat olivat hyvät ja saivat ansaitut kehut. Ja minä olin ylpeä lapsestani, joka vastaili kysymyksiin fiksusti ja istui tuolissa nätisti.
Kävin itsekin hammaslääkärissä tänään, ensimmäistä kertaa elämässäni yksityisellä. Hermostuin kaupungin hampuriin, joka on kolmisen vuotta luvannut ottaa röntgenkuvan viisaudenhampaastani "ensi vuonna". Veikkaan, että nyt sitä harmittaa tosi paljon, kun kuva onkin jo otettu! Toisaalta muakin harmittaa, että se kuva on nyt otettu, hammas pitää nimittäin poistaa leikkaamalla. Harmittaa a) se leikkaus ja 2) sen hinta. Mutta palataan siihen sitten tuonnempana... Joka tapauksessa, reikiä edelleen 0. Ei huono saavutus tähän ikään.
Dee on tänään taas harmittanut. En aamulla muistanut millään, että pistinkö Levemirin vai en. Kukaan muukaan ei ollut huomannut, joten en tiedä edelleenkään. Kai mä sen pistin, ei oo sokerit nousseet mitenkään erityisen korkealle tähän mennessä. Siis päätellen niistä parista kerrasta, jotka viitsin mitata. Seuraava stressipiikki paukahti siitä, että ensi kuussa on taas lääkäriaika ja pitäisi käydä labrassakin otattamassa vuosikokeet (lue: litratolkulla verta, kupillinen kustakin ja sydänfilmi, tänä vuonna höystettynä vielä parilla ylimääräisellä ekstraherkulla). Justhan kävin siellä edellisen kerran ja vannoin ja vakuutin, että ennen seuraavaa kertaa kyllä tsemppaan, skarppaan ja parannan tapani. Juupa... Tämä itsepetos sujuu jo aika jouhevasti näin 24 vuoden jälkeen.
Aion purkaa ärsyäni tänään menemällä peräkkäin pulseen ja pumpiin. Voipi olla aika huono ajatus, mutta endorfiinit rulaa. Jos en sippaa ihan täysin, voin vielä palata raportoimaan, mitä mieltä Suunto on asiasta. Jos sippaan, niin en voi.
----------
En sipannut ihan kokonaan. Kotiin tullessa tuntui siltä, etten ole yhtään sen väsyneempi kuin yhden tunnin jälkeenkään. Karu totuus alkaa paljastua näillä hetkillä, kun olen tuolla saunassa ehtinyt lojua tovin. Ei silti harmita että menin, 820 kcal läks niin että vips vaan. Ei sitä tietenkään mistään huomaa, mutta kuitenkin. Ajatus on tärkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti