Palautetta virmasta

Kuten uskollisimmat lukijat varmaankin muistavat, koulujen alusta asti meillä on ollut hiukkasen ongelmia Ekan koulukyytien kanssa. Eilen luokka-avustaja oli kirjoittanut reissuvihkoon muutaman puhelinnumeron opetustoimessa tai missä lie kaupungin instanssissa, joihin voi soittaa ja antaa palautetta. Ovat siis tekemisissä koulukyytien kanssa he. Ensi tiistaina on kuulemma kokous aiheesta, joten nyt kannattaisi soittaa.

Eilen illalla kirjoittelin paperille asioita ylös ja tänään rohkaisin mieleni ja soitin. Ihan hyvässä hengessä juttelin ihmisen kanssa, hän kuunteli ja oli oikeasti kiinnostunut. Kerroin hänelle epäilykseni siitä, että tämä kyseinen firma, olkoon se nimeltään vaikka firma Fuck*, on ihan ensimmäistä kertaa mukana koulukuljetusten järjestämisessä. Väärä luulo oli se, he ovat hoitaneet kyytejä kuulemma jo vuosien ajan, ja keskustelukumppani oli aidosti hämmästynyt palautteestani, koska kenelläkään ei ole aikaisemmin ollut mitään valittamista. Hän pyysi kuitenkin palautteen sähköpostilla itselleen ja talouspäällikölle (en tiedä keitä hän tarkkaan ottaen päälliköi) ja minä sen lähetin.

Hyi keksiä järkevää kirjallista muotoa palautteelle! Kamalan vaikeaa. No, jonkun näköisen sain kuitenkin värkättyä, sellaisen josta käyvät ilmi kaikki valituksen aiheet, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ollut mitenkään kauhean päällekäyvä. Puhelun jälkeen ja ennen viestin kirjoittamista tuli tietenkin sellainen olo, että jos kerran kenelläkään muulla ei ole ollut valittamista, niin mitä jos itse olenkin kuvitellut kaiken? Eikö ole hirveää, että oikeasti ensimmäinen ajatus on että itse on tullut hulluksi. Sitten päättelin, että kaikki eivät välttämättä kuitenkaan jaksa reklamoida kovin pitkälle. Sitten mietin, että jos lähetän palautteen ja Eka joutuu sen vuoksi firma Fuckin hampaisiin ja ne lakkaa vaikka laittamasta hänelle turvavöitä tai ovat muuten vain inhottavia. Mutta sitten toisaalta keksin aika hyvän lopetuksen viestiin, se oli sellainen positivistis-optimistinen lässytys mielestäni, mutta en tosiaan halunnut kuitenkaan sanoa mitä ajattelin (i.e. paistakaa haaska).

Näissä merkeissä meni työpäivä mukavasti. Onneksi on perjantai, suuri kiitos sen keksijälle!


*Firma Fuck oli joku teurastamo tms., joka Leipzigissa aikaa viettäessämme vuosina 2001 ja 2003 ystävällisesti toimitti jauhelihan lähikauppaan. On siinä firmaa nimellä paiskattu! Oikeasti, kuitissa luki ylimpänä aina "Firma Fuck".

In the (bad) mood

Taksi melkein hukkasi Ekan taas eilen. Mä olin siitä niin järkyttynyt ja suoraan sanottuna v*ttuuntunut, etten voinut eilen kirjoittaa aiheesta. Enkä sikskään, kun olen miettinyt siitä asti, että olenko tulossa hulluksi ja itse ryssinyt kyydit enkä vaan ymmärrä sitä. Mut en mä kyllä varmaan ole.

Eka kulkee normikoulupäivänä kolme (3) kertaa taksilla: kotoa kouluun, koulusta iltapäiväkerhoon ja iltapäiväkerhosta kotiin. Nimetään ne vaikka kyydeiksi A, B ja C. Ensimmäisen ja viimeisen kyydin hoitaa firma X, keskimmäisen firma Y. Eilinen oli sellainen, että aamulla oli Ekan hammaslääkäri (reikiä nolla), minne vein hänet itse ja sieltä kouluun. Iltapäivällä taasen oli uusien ortoosien sovitus, lähellä ip-kerhon loppumisen aikaa. Minä soitin kohteliaasti maanantaina firmaan X ja sanoin, että perutaan seur. päivän kyydit A ja C, heidän hoitamansa kyydit. Asia selvä. Tiistaina, kun olin ensin lähtenyt töistä aikaisemmin ja hakenut Tokan, menin ip-kerhoon. Ei Ekaa. Juu, he ihmettelivät myös että missä poika on. Soitto koulun iltapäiväkerhoon, vastaa vastaaja. Soitto opettajien ja avustajien numeroon, ei vastaa edes vastaaja. Tämä tuntia sen jälkeen, kun Ekan olisi pitänyt tulla kerhoon. Siinä vaiheessa kaartaa pihaan taksi, josta poika onneksi löytyy, helpotuksen huokaus. En jaksa tähän translitteroida kuskin kanssa käymääni keskustelua, sen verran sanon etten ole ennen oikeasti nähnyt vaahtoa ihmisen suupielissä. Vaikka en mä sitä haukkunut, kunhan lausuin julki helpotukseni lapsen löytymisestä. Ja kun ei kuski enää muuta keksinyt, hän haukkui minut siitä että Ekalla oli lippis päässä eikä pipoa. Paska äiti.

Väärinkäsitys oli syntynyt taksiheebon (eri kuin kuski) päässä sillein, että koska peruin kyydit A ja C, niin hän siitä jouhevasti päättelemään että mitenkään ei silloin voida tarvita kyytiä B. Mun moka tietysti, koska en ymmärtänyt yksityiskohtaisesti selostaa hänelle päivämme kulkua, kun mä vaan ajattelin ettei se kuulu sille. Vahingosta (kuinka mones mahtoi olla jo tänä lukukautena?!) viisastuneena aion tästä lähin ilmoittaa kaikki muutokset kuljetusaikatauluihin kirjallisesti ja äärimmäisen yksityiskohtaisesti.

Ortoosien sovituksessa meni sitten tunnin verran, asioitiin samassa yrityksessä kuin ennenkin mutta sen uusissa tiloissa ja uusi apuvälineteknikko oli ortsikat värkännyt. Oikein komea ja mukava nuori mies, mutta Toka ei oikein viihtynyt, tietenkään. Hiukkasen siinä jo vanne kiristi päätä kun kotiin päästiin lähtemään. Autoa pakatessa ilmoitin, että äiti on nyt sitten vähän väsynyt ja pahalla päällä, ennakkovaroituksen omaisesti. Eka mulle sitten ilmoitti että "sä olet aina pahalla päällä".

Ja niinhän mä kai olenkin. Mutten halua olla. Mutta vaan olen, aina ja aina ja aina. Tai siis minä olen kai jossain muualla, ei tämä ole minä. Minä olen erilainen - en ehkä mikään tavaton persoonallisuus, mutta mua ei väsytä eikä satu eikä ahdista koko ajan, mulla ei ole jatkuvasti huono olo. Missä mä mahdan olla?

Linja-autossa olisi sentään tunnelmaa

Aamulla Kilpailutetun Taksifirman Taksi haki Ekan kotoa. Kilpailutetun Taksifirman Taksi vei Ekan väärään aamukerhoon. Huomenna Kilpailutetun Taksifirman Kuljettaja joutuu puhutteluun.

I rest my case.

... en edelleenkään ole vakuuttunut.

Jatkaakseni eilistä koulukuljetusjuttua. Aamukerhohan lupasi eilen selvittää Ekan iltapäivän kotiinkuljetuksen. Mitään ei kuulunut klo 13:een mennessä, joten aloin soitella perään. Sanoivat, että juu, kyllä kyyti kotiin on olemassa, mutta taksikaan ei vielä tiedä että mihin aikaan. Jaahans... Pääsen itse töistä 15.30 ja olen toivonut noin-kotiintuloajaksi 16.15, että ehdin hyvin hakemaan Tokan ensin matkan varrella. Kun kello alkoi olla 16.30 eikä poikaa näkynyt, soitin taksifirmaan. No, ihan ystävällisesti mulle otettiin selvää, että tulossa ovat ja näin päin pois.

Hengailin siinä pihalla sitten odottelemassa, koska halusin jutella kuskin kanssa. Varmistin, että tämä yhtiö siis hoitaa myös aamukuljetukset kotoa. "Jaa, en mä tiedä, niin kai." Onko sitten iltapäivän aikataulusta tarkempaa tietoa vai onko joka päivä hakuammuntaa? "Jaa, eilen me vasta saatiin tietää, että tällaisia kyytejä pitää ylipäätään ajaa." Jaahans.

Odotan innolla huomisaamua...

Koulukuljetusten sietämätön keveys

Huomenna alkaa Ekalla koulu ja Tokalla eskari. Tänään oli molemmilla vapaapäivä, koska Ekan kerho oli sulki suunnittelupäivän vuoksi ja siinä siivellä Tokakin sai olla kotona. SK hoisi lapset ja minä käkin töissä.

Perjantaina, kun oli Ekalla viimeinen kokonainen kerhopäivä, muistin yhtäkkiä ettei meillä ole aavistustakaan koulukuljetusten aikataulusta. Ekahan kulkee taksilla, kun ei sattuneesta syystä kykene itse käyttämään bussia saati kävelemään. Käytäntö muuttuu viime kevääseen verrattuna nyt myös niin, että aamukerho on sama kuin viime kouluvuonna (koulurakennuksessa), mutta iltapäivät Eka viettääkin sitten paikallisen palvelutalon kerhossa (muutaman kilometrin päässä koulusta).

No. Aamukerho sanoi, että aamulla Eka haetaan kotoa klo 6.50 toivomuksen mukaan, mutta kotiinpaluuaikaa he eivät tiedä, koska poika ei lähde heiltä vaan sieltä toisesta paikkaa. Pyysivät soittamaan maanantaina (i.e. tänään) koululle kuljetusten järjestämisestä vastaavalle henkilölle. Soitin Vastaavalle aamupäivällä: "Tässä on Anki, hei. Haluaisin tietää, mihin aikaan Ekan koulukyyti tulee kotiin iltapäivällä". Vastaava sanoi, että 13.15 lähtee kyyti koululta kerhoon, mutta sen enempää heitä ei kiinnosta, kyyti kerhosta kotiin tulee järjestää itse. Täysin Uusi Tieto! Kiva Saada Edellisenä Päivänä -tyyppinen tieto. Pyysi kuitenkin soittamaan Uuteen Kerhoon, sanoi että he kyllä auttavat. Soitin Uuteen Kerhoon. "Tässä on Anki, hei. Voitte kuulemma auttaa järjestämään kyydin Ekalle kerhosta kotiin." Kerho sanoi, etteivät he mitään kyytejä järjestä, ei kuulu heille. Hetken miettimisen jälkeen antoivat numeron sosiaalikeskukseen Tädille, sanoivat että hän viime kädessä vastaa näistä. Pari tuntia piti odottaa, kun Täti oli kokouksessa, mutta lopulta sain hänet langan päähän. "Tässä on Anki, hei. Olen soittanut jo monelle ihmiselle ja sinulla on kuulemma viimeinen sana siitä, mihin aikaan Eka tulee ip-kerhosta kotiin." Täti naurahti ja sanoi, että sen jälkeen kun tämän kaupungin sosiaali- ja terveystoimi yhdistettiin viime keväänä, heillä ei ole enää mitään tekemistä kyytien kanssa. Opetustoimelle on annettu budjetti niitä varten ja viime kädessä koulut itse vastaavat kuljetuksista. Eli siis ympäri käydään ja yhteen tullaan: koulun Vastaava, joka vastaa kuljetuksista, ei tiennyt että hän vastaa kuljetuksista. Päivän viimeisen puhelun soitin aamukerhoon (eli tarinassa ensiksi esiintyneeseen paikkaan), joka loppujen lopuksi myönsi, että kyllähän he kai sitten ovat vastuussa pojan kotiin pääsystä. Ei sillä että asia vieläkään olisi selvä, odottelen vieläkin soittoa (joka toivottavasti tulee huomenna ennen klo 15!) että kuka ja koska ja mistä ja milloin.

Näin sitä päästiin taas mukavasti arjen syrjään kiinni ja saatiin muistutus siitä, että ei tässä ihan tavallisia tallaajia ollakaan. Uskon, että homma järjestyy kyllä loppujen lopuksi ihan hyvin ja alkaa ns. skulata, mutta silti on turhauttavaa soitella noin moneen paikkaan noin yksinkertaisen asian kanssa. Tietysti suuret organisaatiomuutoksetkin ottavat aikansa, mutta luulisi, että näinkin perustavaa laatua oleva tehtäväjako olisi tehty selväksi. Eka lähtee huomenna kouluun kännykkä täydessä latingissa, kotiavain varmuuden vuoksi repussa. Onneksi hän pystyy soittamaan mulle hädän tullen, onneksi hän pystyy hetken olemaan yksin kotona JOS nyt jotain ihmeellistä tapahtuu.

***

Loppukevennys! Ruokakauppaan piti mennä. SK kirjoitti listan. Sai olla viimeinen kerta. Farmaseuttikaan ei saisi selvää käsialasta, mun oli pakko kysyä että miksi pitää ostaa kukko ja apuri. Siinä luki kinkku ja aplari.