Observaatiointeja

Krusty the Klownia lainatakseni: "I am a regular person, and as such I have made humorous observations on every day life". Tai jotain sinne päin, en muista ihan sanatarkasti. Se on kuitenkin muistaakseni Simpsoneiden siinä jaksossa, jossa Krusty tekee komebackin.

En mä oikeasti ole mitään humoröösejä observoinut, kunhan jotain vaan.

1) Aamulla kahvia juodessa (klo 5.30) katselin teksti-tv:ltä uutisia, ilman silmälaseja. Luin suurella häpnadilla, että paavi ehdottaa ratkaisemaan AIDS-kriisin antamalla ystävyyttä kirahville. Luin toisen kerran, no olihan se että kärsiville.

2) Jossain lehdessä oli otsikko siitä, miten salmonella leviää kanaloissa. Vaikka oli rillit päässä, luin että kainaloissa. Tarttis varmaan putsata klasit.

3) En huomioinut enää kolmatta asiaa. Että siinä mielessä koko keskustelunavaus taisi olla hiukan turhan raflaava. Mutta sen varjolla saatiin tuohon toi kiva "le ciraf".

***

En kai mä mitään ole ehtinyt huomioimaan, kun pitää niin paljon hermoilla siitä perjantaisesta skopiasta. Ja kuukeloida vuorotellen tauteja ja lääkkeitä ja sivuvaikutuksia ja mitä lie. Asia on kyllä pihvi niin, että tieto lisää tuskaa, varsinkin kun ei tässä vaiheessa just ole edes pahemmin tiedettävää.

Anyhoo, tuli mieleen kysellä Diapamin vaikutuksesta (NIIN en ole menossa ilman sitä mihinkään) ja yleinen konsensus sanoi, ettei ehkä ole hyvä idea olla yksin lasten kanssa iltaa ja yötä. No minä sitten SK:lle viestiä, että onko nyt just pakko sitten mennä, kun kerran täällä ollaan lääkepöhnässä. Kyllä on ehdottomasti mentävä, koska se tilaisuus ei toistu (tilaisuus = kollegan väitös). Onhan se mukava ajatella, että meikäläisen sairastelut ovat niin tuttua kauraa, etteivät ne hetkauta elämää suuntaan eivätkä toiseen, eivätkä nauti minkäänlaista uniikkistatusta. Eiku hetkinen, kyllä mua vielä hetkauttaa!

***

Kevät. Se sentään vähän virkistää. Keväässä on parasta purojen teko. Kun lumi alkaa sulaa (mieluiten hiekkapihalla) ja saa tehdä puroja, joita pitkin vesi valuu viemäreihin. Viikonloppuna hakkasin parkkipaikallamme puolisen tuntia rautakangella jäätä ja lopulta löysin sen alta viemärinkannen. Ihan itsekkäistä syistä sen tein, lätäkkö kertyy nimittäin just eikä melkein meidän autopaikkamme kohdalle, mutta olisin kyllä hakettanut ilman hyvää syytäkin! Virkistävää, terapeuttista, antoisaa! Tänään Tokan kanssa töistä ja päiväkodista tullessa käytimme hetken etupihalla sohjon lapioimiseen. Etupihamme on varjoisa, aurinko paistaa siihen aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, joten lumien sulaminen kestää kauan. Lappasimme loskaa kulkureitiltä aurinkoisemmille paikoille sulamaan, ihan vaan sen takia että Eka pääsisi paremmin dallarinsa kanssa kulkemaan. Möykyille ja kokkareille jäätynyt loska on äärimmäisen hankala asia yhdistettynä liikkumisen apuvälineisiin. Mutta olisin mä sen sohjon lapioinut muutenkin!