Neljät syntymäpäivät ja yksi hermoromahdus

Viikonlopun extremeurheilu koostui neljistä syntymäpäiväjuhlista. En olis jaksanut yksiäkään. Lauantaina aloitettiin marathon-tyyppinen urheilu kummitytön 4-vuotiskutsuilta. Juotiin kahvit, syötiin kaakkua ja paakkelsia ja jatkettiin matkaa serkkuni 40-vuotisyllätysjuhlille. Siellä piti sanoa näkemiin jo parin tunnin päästä, että ehdittiin kauppaan kun tänään sunnuntaina oli Ekan kavereille hipat sirkuskoulussa, sitten parin tunnin huili ja sen jälkeen sukulaiset meille kahville.

Sirkuskoulussa oli mukavaa, ellei peräti hauskaa. Hetkeksi taisin jopa unohtaa ns. maalliset murheet trampoliinilla pomppiessa (aikuiset omalla vastuulla, terve menoa vaan pää edellä seinää päin tms.). Ja lapsilla oli hauskaa, se on tietysti pääasia. Kutsuvieraita oli viisi ja siihen päälle nämä omat kaksi, niin kaikilla oli mukavasti tilaa hääriä, melkein riitti 1 trampoliini /pomppija. Eka viihtyi enimmäkseen trampoliinilla, pompiskeli itsekseen tai sitten makoili vaan ja joku muu pomputti. Toka myös pompahteli sujuvasti, mutta sukelsi toki välillä juustomereen Tarzan-köyden nokasta. Molemmat roikkuivat myös valjaissa, joiden avulla olisi voinut sinkoutua vaikka minne niin halutessaan. Eka ei halunnut, sinkoutua siis, keinahteli kuitenkin kivasti. Kaikki eivät suinkaan päässeet valjaita kokeilemaan, yleensä kuulemma vain synttärisankari (hässäkän pukemisessa kesti aika kauan), mutta tällä kertaa niihin pääsivät Eka, Toka sekä yksi vieraista, myös liikuntavammainen. Joskus aiemmin ajattelin, että on silkkaa erikoisuudentavoittelua järjestää kutsuja muualla kuin kotona, mutta nyt kun sitä on kokeiltu kahdesti, niin hulluahan sitä on kotiinsa lapsia kutsua! Ensinnäkin ohjelman keksiminen on tolkuttoman vaikeaa, tilat ovat rajalliset ja koko ajan pitää kuitenkin olla kieltämässä että älkää ny juosko, eikä saa roikkua kirjahyllyssä ja jätetään lemmikit rauhaan (ei meillä onneksi ole) ja antakee armoo. Eikä kukaan tykkää täytekakusta tai mistään muustakaan, mitä on tarjolla. Mutta annas olla, kun viskaat mukelot trampoliinille, niin eihän ne tajua mitään nameja kaivatakaan. Itse voi vaan katsoa vierestä ja kannustaa, että riehukaa! Hienoa.

Ekan irtiotto trampampoliinilla.

Toka sujahtaa kohta luukusta.

Ja tosiaan, sukulaiset tulivat kahville. Mulla on aina sellainen olo, kun meillä käy vieraita, että kaikki vaan odottaa sitä hetkeä kun saa lähteä kotiin. Ja enää en kyllä kutsu kaikkia kerralla, nyt oli 13 aikuista ja 5 lasta ja siinä oli palttiarallaa puolet liikaa. Ainakin lapsia. Siis kolme 4-5-vuotiasta tyttöä kun pistetään yhteen, niin tärykalvovaurio on taattu! Pojat olivat tällä kertaa niitä maan hiljaisia.

***

Terveysrintamalla ei oikein mitään uutta, yllätys yllätys. Tuntuu, että melkein joka päivälle on jotain riittänyt: viisaudenhammasta ja keuhkotautia etc. Ja jos ei mitään ekstrakurrikulaarista, niin sitten tätä samaa saakelin sokeria. No, nymmää sitten k*sen kanisteriin vuorokauden ajan, tästä aamusta huomisaamuun. Älkää naurako siellä, aatelkaa omille kohille! Kai sitä lorauttaa ties mihin, jos on mies hän! Kysyin labrasta vinkkiä, niin sain sitten n. 2 desilitran vetoisia muovikippoja muutaman. Hän pissaa mukiin, kaataa siitä kanisteriin, pissaa lisää mukiin, kaataa kanisteriin, eikä voi käsittää että oikeasti joutuu tekemään sellaista. Ja samalla hän ihmettelee myös koko golden shower -suuntausta. (yikes!)

Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä kertaa. Meen hakemaan kakunjämää.