PMMP- orkesterin kappaleessa "Tässä elämä on" laulavatten, että Luulin ennen, että jossain mitataan tarkalleen / Milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen. / Se on pelkkä harha, perätön luulo, toiset hölmöt uskoo niin, / jäävät hartiat väkevän suuren heikoksi kuin pienenkin. (Olisin laittanut linkin kappaleeseen YouTubessa, mutta tietenkään suomalaisen bändin kappale ei ole available in your country. Ja oisin just halunnut sen jänövideon. No okei, tässä on harjoituksen vuoksi yksi versio siitä, sikäli mikäli kuin näkyy.)
Niin, juttu oli etenemässä johonkin ennen tätä videoharhautusta... Siihen kai ajatus jäi, että hieman melodramaattista kenties, mutta that's me! Ja noi laulun fiilikset alkaa pikkuhiljaa olla. Asiaan. Mua on vaivannut virkayskä lukiosta saakka (eli siis luokattoman kauan). Tässä päivänä eräänä sain tarpeekseni ja kun oli muutenkin asiaa arbetshälsocenteriin, kysäisin samalla että mikähän siinä on kun koko ajan ryittää. Siitä seurasi se, että päästä kuvattiin, sondeerattiin ja melkein tuseerattiinkin kaikki ontelot, mutta mitään ei löytynyt. Ei myöskään keuhkoista, ei ennen kuin heistä otettiin ohutleiketietokonekuva (ei ihan yhtä hieno sana kuin positroniemissiotomografikuvaus tai oesophagogastroduodenoscopia). Ja siitä kuvasta tänään soitettiin, että "kummassakin keuhkossa on hajallisesti pieniä, millimetrin läpimittaisia noduksia [...] päälohkorajojen yläosissa lievää nodulaarisuutta. Voivat olla esim. lievän sarkoidoosin aiheuttamia."
Kyllä sillon otti pattiin! Okei, tässä vaiheessa vielä vain "voi" olla, voihan se olla jotain muutakin. Vaan onko se muu sitten parempi vai huonompi? Lausunnossa todetaan, että "myös muu pienten ilmateiden ärtymys voi tulla kyseeseen", whatever that means. Eikä tässä suinkaan jäädä vain olemaan ja ihmettelemään, ehei! Pois se meistä! Vaadin saada rannekkeen, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin ja aloitan nyt heti perjantaina bronkoskopialla. Myös koepala ynnä bronkolavaatio, koska enhän mä nyt vähempään tyydy, herra jestas!
JOS nyt saa jossitella, että JOS se on se sarkoidoosi, niin äkkiähän mä keksin muutaman muunkin oireen, joita tuolla taudinkuvauksissa on lueteltu. Ja kun se kerran kuuluu näihinpä näin autoimmuunisairauksiin, joita mulla on kuitenkin jo 2 kpl, niin ei toki kahta ilman kolmatta. Yritän kuitenkin parhaani mukaan hillitä peruspessimismini johonkin taustalle, muuten tulee rumaa jälkeä. Ja vaikka tilani ei ole mitenkään henkeäuhkaava (niin kauan kuin hoidosta huolehditaan, huom!), niin väkisin hiipii mieleen ajatus, että joku muukin vois välillä sairastaa.
Tästä kaikesta seuraa taas kerran jonkinlainen logistis-operationaalinen mestariteos, koska tuttuun tapaansa SK on taas poissa kun jotain tapahtuu, tällä kertaa Oulussa kuuntelemassa ystävänsä väitöstä. Hän on poissa torstaista lauantaiaamuun ja viikonlopun ohjelmahan on myös kepeä: lauantaina kummitytön 4-vuotiskutsut, serkkuni 40-vuotisyllätysjuhlat; sunnuntaina Ekan lastenkutsut sirkuskoulussa ja iltapäivällä sukulaiset meille kahville. Jossain välissä mun pitää yksinäni siivota, käydä kaupassa, niellä skooppi ja leipoa kenties jotain. Ehe!
***
Kykenisinköhän turauttamaan tähän loppuun vielä jotain positiivista? Muuten kukaan ei kohta enää lue! No tuota, vaikka että oli tosi mukava mennä taas töihin, oikeasti. Ei ollut mitään suurempia skismoja kenenkään välillä ja muutamat sanoivat, että "kiva kun olet taas täällä!" Tuli hyvä mieli.
Niin, juttu oli etenemässä johonkin ennen tätä videoharhautusta... Siihen kai ajatus jäi, että hieman melodramaattista kenties, mutta that's me! Ja noi laulun fiilikset alkaa pikkuhiljaa olla. Asiaan. Mua on vaivannut virkayskä lukiosta saakka (eli siis luokattoman kauan). Tässä päivänä eräänä sain tarpeekseni ja kun oli muutenkin asiaa arbetshälsocenteriin, kysäisin samalla että mikähän siinä on kun koko ajan ryittää. Siitä seurasi se, että päästä kuvattiin, sondeerattiin ja melkein tuseerattiinkin kaikki ontelot, mutta mitään ei löytynyt. Ei myöskään keuhkoista, ei ennen kuin heistä otettiin ohutleiketietokonekuva (ei ihan yhtä hieno sana kuin positroniemissiotomografikuvaus tai oesophagogastroduodenoscopia). Ja siitä kuvasta tänään soitettiin, että "kummassakin keuhkossa on hajallisesti pieniä, millimetrin läpimittaisia noduksia [...] päälohkorajojen yläosissa lievää nodulaarisuutta. Voivat olla esim. lievän sarkoidoosin aiheuttamia."
Kyllä sillon otti pattiin! Okei, tässä vaiheessa vielä vain "voi" olla, voihan se olla jotain muutakin. Vaan onko se muu sitten parempi vai huonompi? Lausunnossa todetaan, että "myös muu pienten ilmateiden ärtymys voi tulla kyseeseen", whatever that means. Eikä tässä suinkaan jäädä vain olemaan ja ihmettelemään, ehei! Pois se meistä! Vaadin saada rannekkeen, jolla pääsee kaikkiin laitteisiin ja aloitan nyt heti perjantaina bronkoskopialla. Myös koepala ynnä bronkolavaatio, koska enhän mä nyt vähempään tyydy, herra jestas!
JOS nyt saa jossitella, että JOS se on se sarkoidoosi, niin äkkiähän mä keksin muutaman muunkin oireen, joita tuolla taudinkuvauksissa on lueteltu. Ja kun se kerran kuuluu näihinpä näin autoimmuunisairauksiin, joita mulla on kuitenkin jo 2 kpl, niin ei toki kahta ilman kolmatta. Yritän kuitenkin parhaani mukaan hillitä peruspessimismini johonkin taustalle, muuten tulee rumaa jälkeä. Ja vaikka tilani ei ole mitenkään henkeäuhkaava (niin kauan kuin hoidosta huolehditaan, huom!), niin väkisin hiipii mieleen ajatus, että joku muukin vois välillä sairastaa.
Tästä kaikesta seuraa taas kerran jonkinlainen logistis-operationaalinen mestariteos, koska tuttuun tapaansa SK on taas poissa kun jotain tapahtuu, tällä kertaa Oulussa kuuntelemassa ystävänsä väitöstä. Hän on poissa torstaista lauantaiaamuun ja viikonlopun ohjelmahan on myös kepeä: lauantaina kummitytön 4-vuotiskutsut, serkkuni 40-vuotisyllätysjuhlat; sunnuntaina Ekan lastenkutsut sirkuskoulussa ja iltapäivällä sukulaiset meille kahville. Jossain välissä mun pitää yksinäni siivota, käydä kaupassa, niellä skooppi ja leipoa kenties jotain. Ehe!
***
Kykenisinköhän turauttamaan tähän loppuun vielä jotain positiivista? Muuten kukaan ei kohta enää lue! No tuota, vaikka että oli tosi mukava mennä taas töihin, oikeasti. Ei ollut mitään suurempia skismoja kenenkään välillä ja muutamat sanoivat, että "kiva kun olet taas täällä!" Tuli hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti