Olin eilen konsertissa, täysin tapojeni vastaisesti. (Tapojeni mukaista on istua kotona ja ajatella, miten kiva olisi käydä esim. konserteissa ja sitten ei-mennä niihin.) En mä muuten olisi mennyt, mutta Bändi sponsoroi ja hankki liput eikä itse tarvinnut kuin mennä paikalle. Konsertissa esiintyi Lisa Nilsson "sambakokoonpanon" kanssa. Niin kuin jossain mainostettiin. Kokoonpanoon kuului Lisan lisäksi 2 henkilöä, joista toinen soitti akustista kitaraa ja toinen kilistimiä, kalistimia ynnä muita suhistimia. Ei vastannut käsitystäni "sambakokoonpanosta". Sinänsä tykkäsin, Lisalla on jumalattoman kaunis ääni, mutta olisin kaivannut esitykseen hiukan enemmän vaihtelua ja dynamiikkaa. Kaikki oli jotenkin niin tasapaksua enkä saanut hänen juonnoistaan oikein mitään selvää. Konsertti kesti aika tarkkaan 2 tuntia ja sinä aikana ehdin kyllä kieltämättä miettiä useampaan kertaan, että puutuupa ihminen erikoisista paikoista kun joutuu kauan istumaan paikallaan. Oikean jalkaterän hermosärky heräsi siinä puoli tuntia ennen loppua ja se yhdistettynä selkäkipuun ja väsymykseen vei hiukan terää encoreilta. Suurimman osan ajasta istuin silmät kiinni, toivoin etten nukahda ja yritin näyttää siltä, että keskityn musiikkiin ja nautin siitä. Sinänsä kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä, tietty määrä sosiaalisuutta (ie. baarissa ennen ja jälkeen) silloin tällöin tekee terää jopa minulle.
***
Tokan kanssa käytiin kaupungilla viemässä isomummille syntymäpäiväkukkaset torstaina olleen synttärin kunniaksi. Vaikea valinta oli taas, tai ensin luulin. Piti miettiä, että viimeksi vein nimipäivänä atsalean ja Sisko vei nyt synttärinä hortensian. Siinä meni heti pelistä 2 varteenotettavaa vaihtoehtoa. Torilla kiersimme kaikki kukkakojut ja onneksi yhdestä löytyi skimmioita. Ostin mummille 2 ja itselle yhden. En vielä tiedä, mihin omani sijoitan, sisällä se täytyy pitää vielä ainakin. Kuriositeettina mainittakoon, että silloin joskus kaaaauan sitten morsiuskimpussani oli skimmioita, muun muassa. Oli siinä muutakin, kermanvaaleita ruusuja ainakin, mutten muista mitä muuta. Kimppu on kuivattuna tallessa, mutten jaksa nousta nyt katsomaan. Hieno se oli.
***
SK lähtee huomenna taas. Unkariin. Kai siellä jotain tärkeää tapahtuu, sellaista mikä välttämättä vaatii hänen läsnäoloaan. Viikon reissu, tasan viikko kotona, sitten seuraava viikon reissu, sitten viikko kotona ja siihen päälle vielä muutaman päivän matka. Siinä se kevät sitten olikin. Jokaista matkaa ennen mulle tulee lamaannus, kun ajattelen että pitää jaksaa ja pärjätä ja hoitaa kaikki yksin. Kyllä kai mä siihen edelleen pystyn, kun olen pystynyt tähänkin asti, mutta ei se hauskaa ole. Katselin kalenteria ja totesin, että suurin osa tämän kevään keikoistakin (partioparaati mukaan lukien) jää väliin yksinhuoltajuuteni takia. Crap.
***
Jollain piti vielä jatkaa, mutta ajatus katosi pollasta. Säästän teidät siltä tällä erää siis.
***
Tokan kanssa käytiin kaupungilla viemässä isomummille syntymäpäiväkukkaset torstaina olleen synttärin kunniaksi. Vaikea valinta oli taas, tai ensin luulin. Piti miettiä, että viimeksi vein nimipäivänä atsalean ja Sisko vei nyt synttärinä hortensian. Siinä meni heti pelistä 2 varteenotettavaa vaihtoehtoa. Torilla kiersimme kaikki kukkakojut ja onneksi yhdestä löytyi skimmioita. Ostin mummille 2 ja itselle yhden. En vielä tiedä, mihin omani sijoitan, sisällä se täytyy pitää vielä ainakin. Kuriositeettina mainittakoon, että silloin joskus kaaaauan sitten morsiuskimpussani oli skimmioita, muun muassa. Oli siinä muutakin, kermanvaaleita ruusuja ainakin, mutten muista mitä muuta. Kimppu on kuivattuna tallessa, mutten jaksa nousta nyt katsomaan. Hieno se oli.
***
SK lähtee huomenna taas. Unkariin. Kai siellä jotain tärkeää tapahtuu, sellaista mikä välttämättä vaatii hänen läsnäoloaan. Viikon reissu, tasan viikko kotona, sitten seuraava viikon reissu, sitten viikko kotona ja siihen päälle vielä muutaman päivän matka. Siinä se kevät sitten olikin. Jokaista matkaa ennen mulle tulee lamaannus, kun ajattelen että pitää jaksaa ja pärjätä ja hoitaa kaikki yksin. Kyllä kai mä siihen edelleen pystyn, kun olen pystynyt tähänkin asti, mutta ei se hauskaa ole. Katselin kalenteria ja totesin, että suurin osa tämän kevään keikoistakin (partioparaati mukaan lukien) jää väliin yksinhuoltajuuteni takia. Crap.
***
Jollain piti vielä jatkaa, mutta ajatus katosi pollasta. Säästän teidät siltä tällä erää siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti