Huttistuu

Tässä tää sit meni tääkin päivä. Kaikenlaista olisin halunnut saada aikaiseksi, mutten saanut. Töissä kävin, tietty, tylsäilemässä. Ei ollut häävi päivä, monestakaan syystä. Oli pakko lähteä puoli tuntia ajoissa, että ehdin käymään edes pikaisesti lähikaupassa, kun se SK tosiaan on Helsingissä. Ruokaa ei ollut kotona yhtään. Ja niin kuin oli ajatellut, että tänään menen kauppaan, jumppaan ja yhtiökokoukseen, niin kutistui tämä kierros täten käytännössä vaan siihen kokoukseen. Sinänsä hienoa, että Ekan saattaa jättää yksikseen kotiin lyhyiksi ajoiksi kännykän turvin ja kun nytkin olin ehkä n. 20 sekunnin matkan päässä. Toka taas pyöräili pihalla ihan nätisti koko tunnin ajan.

Muuten kyllä ottaa pattiin se, että mulla palaa kaikki työajanlyhennykset ja vähäiset, vaivalla kokoon raavitut ylityötunnit aina siihen, että saan käydä "pikaisesti lähikaupassa". Se on väärin, mun pitäis saada humputella ne kaikessa rauhassa kaupungilla! Tai edes hoitaa omia asioitani, kuten esim. uusia passini joka vanhenee tässä hetikohta ja tarvitsen sitä myös lähes samoin hetikohta.

Yhtiökokouksessa oli jokseenkin samat naamat kuin aina ja samat puuttuivat kuin aina. Merkillistä, kuinka vaikeaa on sopia päivää kevättalkoille, saati siitä mitä silloin tehdään ja mitä tarvitaan. Samat ihmiset onnistuvat joka kokouksessa ärsyttämään yhtä paljon neuroottisuudellaan ("Peskää aitanne, näyttää niin kauhealta"). Sanotaanko nyt niin, että ei ole kyllä minun top 10 -listallani tuo piha-aitojen kuuraus... Jos joskus aikaa jää, niin palataan sitten asiaan. Talkoot sovittiin onneksi sellaiseen aikaan, ettei se sovi meille kun se on taas SK:n matkaviikko ja on samaan aikaan sirkuskoulun ja baletin kanssa. Talkoomakkara ja talkoosiideri tietysti maistuisivat kyllä, mutta saatamme ehtiä niiksi kotiin. Ei oltaisi ensimmäisiä, jotka pistävät nenänsä ulos talkoopäivänä vasta silloin, kun on grilli kuumana. Ja muuten se mikä ärsyttää on se, että kun on talkoot, niin sitten tullaan kauhean tehokkaana raaputtamaan sitä omaa pihaa! Ei kuulu tehdä niin! Selvästi talkookäyttäytymiseenkin tarvitaan koulutus, vähintään opistotasoinen.

Näistä suivaantuneena menin riehumaan pihalle oksasaksien kanssa vielä tossa vähän ennen puolta yhdeksää (se on myöhään minun maailmassani). Leikkelin korallikanukkaa, joka aina kasvaa tukkimaan kulkureitin takapihallemme. Surutta napsin oksia veks, se oli kasvanut melkein autotien tukkeeksi jo. Kauhea kasa oksia pihalla eikä pensas näytä pienentyneen yhtään! Siinä sellainen ihmeellinen ränstynyt vaikutelma. Niinkuin oikein sotkuinen tukka. Ja katselin samalla niitä aitoja, että ei kyllä äkkiä tulisi mieleen ruveta niitäkään pesemään... Levää, muka.