Aiemmassa postauksessa jo kerroinkin, että keuhkopoliklinikalta sain passituksen reumalääkärille, koska epäilivät lonkkakipuni olevan merkki niveloireisesta sarkoidoosista. Viime viikolla kävin veri- ja pissinäytteellä sekä röntgenkuvassa ja tänään sitten siellä lääkärillä.
Oli perusteellinen haastattelu ja lonkkanivelten vääntely ja päällepäätteeksi lääkäri katsoi ne vielä uä:llä. Jotenkin siinä kävi niin, että tri ei varsinaisesti sitten loppujen lopuksi puhunut sarkoidoosista juurikaan mitään, arveli että kipu saattaisi johtua lievästä synoviitista elikkäs niveltulehduksesta. Mutta kun röntgenkuvassa ei näkynyt merkkejä tulehduksesta eikä myöskään ultraäänikuvassa. Molempien perusteella kumpikin lonkkanivel on ihan ok. Ja CRP:kin oli vain 3, että mitään kovin raflaavaa tulehdusta ei senkään perusteella voi olla. Mutta sitten toisaalta yllättäen koholla olikin sitrulliinipeptidivasta-ainearvo - se oli 28 U/ml, kun normaaliarvo on alle 7 U/ml. Toisaalta 28 on hyvin matala positiiviseksi arvoksi, mutta kuitenkin.
Ei mulle vielä lätkäisty nivelreumadiagnoosia siltikään, kun mulla on väärät oireet. Tai ei ne ole väärät oireet, ne on vaan päinvastoin. Nivelreuma alkaa yleisesti pienistä nivelistä, mulla on noi lonkat kipeät; nivelten pitäisi olla kipeimmillään aamuisin, jolloin mua ei satu ollenkaan; lonkkien suhteen sisäkierron pitäisi olla kipein, mulla se ei satu ollenkaan mutta ulkokierto on täyttä tuskaa; tavallisimmin kipu on liikekipua, mulla enemmänkin leposärkyä. Eikä ole kuumeilua eikä turvotusta eikä kuumotusta eikä punoitusta.
Niin että mitä tästäkin nyt taas ajattelisi? Vaikea sanoa. Onhan se kiva, ettei mitään vakavaa löydy, mutta kun omituisia oireita on kuitenkin jokseenkin koko ajan. Ja sitten taas kun jotain löytyy, niin se on niin kertakaikkisen epämääräistä, ettei siitä ole kuitenkaan mitään iloa. Sen verran noita nivelreumasivuja netistä vilkuilin, että silmiin osui sana autoimmuunitauti. Ihan niinkuin diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja se sarkoidoosikin. Että onko tämä nyt sitten se mun juttuni, että hyljin itse itseäni? Aloin jo mielessäni nähdä kuvia, joissa murenen sisältäpäin ja loppujen lopuksi jäljellä on pelkät kasaan painuneet kuoret.
Sitä odotellessa syön kuurin tulehduskipulääkettä ja odottelen aikaa oikean lonkan magneettikuvaukseen.
Oli perusteellinen haastattelu ja lonkkanivelten vääntely ja päällepäätteeksi lääkäri katsoi ne vielä uä:llä. Jotenkin siinä kävi niin, että tri ei varsinaisesti sitten loppujen lopuksi puhunut sarkoidoosista juurikaan mitään, arveli että kipu saattaisi johtua lievästä synoviitista elikkäs niveltulehduksesta. Mutta kun röntgenkuvassa ei näkynyt merkkejä tulehduksesta eikä myöskään ultraäänikuvassa. Molempien perusteella kumpikin lonkkanivel on ihan ok. Ja CRP:kin oli vain 3, että mitään kovin raflaavaa tulehdusta ei senkään perusteella voi olla. Mutta sitten toisaalta yllättäen koholla olikin sitrulliinipeptidivasta-ainearvo - se oli 28 U/ml, kun normaaliarvo on alle 7 U/ml. Toisaalta 28 on hyvin matala positiiviseksi arvoksi, mutta kuitenkin.
Ei mulle vielä lätkäisty nivelreumadiagnoosia siltikään, kun mulla on väärät oireet. Tai ei ne ole väärät oireet, ne on vaan päinvastoin. Nivelreuma alkaa yleisesti pienistä nivelistä, mulla on noi lonkat kipeät; nivelten pitäisi olla kipeimmillään aamuisin, jolloin mua ei satu ollenkaan; lonkkien suhteen sisäkierron pitäisi olla kipein, mulla se ei satu ollenkaan mutta ulkokierto on täyttä tuskaa; tavallisimmin kipu on liikekipua, mulla enemmänkin leposärkyä. Eikä ole kuumeilua eikä turvotusta eikä kuumotusta eikä punoitusta.
Niin että mitä tästäkin nyt taas ajattelisi? Vaikea sanoa. Onhan se kiva, ettei mitään vakavaa löydy, mutta kun omituisia oireita on kuitenkin jokseenkin koko ajan. Ja sitten taas kun jotain löytyy, niin se on niin kertakaikkisen epämääräistä, ettei siitä ole kuitenkaan mitään iloa. Sen verran noita nivelreumasivuja netistä vilkuilin, että silmiin osui sana autoimmuunitauti. Ihan niinkuin diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja se sarkoidoosikin. Että onko tämä nyt sitten se mun juttuni, että hyljin itse itseäni? Aloin jo mielessäni nähdä kuvia, joissa murenen sisältäpäin ja loppujen lopuksi jäljellä on pelkät kasaan painuneet kuoret.
Sitä odotellessa syön kuurin tulehduskipulääkettä ja odottelen aikaa oikean lonkan magneettikuvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti