Joskus silloin tällöin saattaa ahistuksesta seurata jotain hyvääkin. Tänään vallinneella raivolla sain aikaiseksi revittyä sadevesirännin irti seinästä. Tarkoitus on nimittäin koko kesän ollut järjestää sadeveden keräysjärjestelmä, ettei tarvitsisi kaikkea kasteluvettä kantaa hanasta. Me kun maksamme vedestä kulutuksen mukaan. Tynnyri oli jo olemassa, toteutus puuttui. Mutta annas olla kun hiukan v*tuttaa niin johan lähtee... Toka hiukan auttoi, että sain tynnyrin reunan ujutettua seinän ja rännin väliin, ja hienohan siitä tuli!
Hiukan tuo ränni on nyt viistosti irti seinästä, koska tynnyriä ei saa ihan kiinni seinään, koska siinä on tiellä sellainen salaojituksen truutti, jota en tod. ala repiä irti maasta. Saskatoon peittää rännin sopivasti niin, ettei sitä juurikaan oleskelualueilta huomaa ja mitä sitten vaikka huomaisikin! Omapahan on rännini. Vielä kun keksisi jotain naamiointia tuolle siniselle tynnyrille, se ei ole mikään maisemankaunistus.
Kesämalvikit olivat muuten hauska tuttavuus. Tänä keväänä siemenestä kasvatettuja ja nyt alkavat kukkia, kukan läpimitta kymmenisen cm. Että hiukan paremmalta tuntuu taas.
Hiukan tuo ränni on nyt viistosti irti seinästä, koska tynnyriä ei saa ihan kiinni seinään, koska siinä on tiellä sellainen salaojituksen truutti, jota en tod. ala repiä irti maasta. Saskatoon peittää rännin sopivasti niin, ettei sitä juurikaan oleskelualueilta huomaa ja mitä sitten vaikka huomaisikin! Omapahan on rännini. Vielä kun keksisi jotain naamiointia tuolle siniselle tynnyrille, se ei ole mikään maisemankaunistus.
Kesämalvikit olivat muuten hauska tuttavuus. Tänä keväänä siemenestä kasvatettuja ja nyt alkavat kukkia, kukan läpimitta kymmenisen cm. Että hiukan paremmalta tuntuu taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti