Epätoivon vimmalla yritetään saada viimeisiä lomapäiviä kulumaan johonkin muuhun kuin Tokan kitinän kuunteluun*, ja niinpä läksimme ajelemaan kohti Vantaata ja Heurekaa. Mukaan lähti Sisko, Ekalle henkilökohtaiseksi avustajaksi ja minulle henki(lökohtai)seksi tueksi.
Se on kyllä kiva paikka se Heureka. Päivä ei ollut onneksi mikään kovin ruuhkainen, mitä nyt joku bussilastillinen itänaapureita pelmahti paikalle jossain vaiheessa. Hyvin siellä silti mahtui hääräämään. Toka käveli nuoralla, potki tarkkuusjalkapalloa, pelasi tanssipeliä, teki vetyraketin ja pomppi "kuukävelyvaljaissa". Heurekan nettisivuilla mainostettiin tätä Liiku ja pelaa -näyttelyä sil viisiin, että myös liikuntaesteiset on otettu huomioon ja että myös tavikset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista. No, löytyi sieltä Ekallekin tekemistä ihan kiitettävästi, moneen juttuun pääsi liki ilman avustamattakin. Mutta se pyörätuolin kokeileminen oli kyllä hiukan ylimainostettu juttu... Tehtävän nimi oli Diskodonitsi ja se koostui parin metrin läpimittaisesta kaukalosta, jonka sektoreihin syttyi sattumanvaraisessa järjestyksessä värivaloja. Pyörätuolilla piti sitten ohjata aina palavan valon päälle. Talo ei tarjonnut mitään kovin hääviä tuolia yleisön käyttöön, mutta kyllä sillä sen verran pystyi kelaamaan, että tajusi idean. Eka meni tietysti omalla tuolillaan ja veti kyllä hyvin, tietenkin. Tokakin lainasi Ekan tuolia, koska se toinen oli ihan liian leveä. Ei olisi kädet riittäneet vanteille asti...
Kaikenlaista siellä opittiin, mm. se että Toka painaa yhtä paljon kuin ahma. Minä, Eka ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin delfiini. Eka, Toka, Sisko, minä ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin leijona. Hyödyllistä tietoa! Varmaan opittiin muutakin, mutta en nyt muista tähän hätään. Harmi, kun valokuvia ei oikein ole kun kamerani on USA:ssa.
*Piru periköön kesämökit ja ihmiset, jotka viettävät lapsineen koko kesän jossain skutsissa. Kavereita ei ole näillä urbaaneilla, jotka jäävät sitten kotinurkkiin kirjaimellisesti ruikuttamaan.
Se on kyllä kiva paikka se Heureka. Päivä ei ollut onneksi mikään kovin ruuhkainen, mitä nyt joku bussilastillinen itänaapureita pelmahti paikalle jossain vaiheessa. Hyvin siellä silti mahtui hääräämään. Toka käveli nuoralla, potki tarkkuusjalkapalloa, pelasi tanssipeliä, teki vetyraketin ja pomppi "kuukävelyvaljaissa". Heurekan nettisivuilla mainostettiin tätä Liiku ja pelaa -näyttelyä sil viisiin, että myös liikuntaesteiset on otettu huomioon ja että myös tavikset pääsevät kokeilemaan pyörätuolilla liikkumista. No, löytyi sieltä Ekallekin tekemistä ihan kiitettävästi, moneen juttuun pääsi liki ilman avustamattakin. Mutta se pyörätuolin kokeileminen oli kyllä hiukan ylimainostettu juttu... Tehtävän nimi oli Diskodonitsi ja se koostui parin metrin läpimittaisesta kaukalosta, jonka sektoreihin syttyi sattumanvaraisessa järjestyksessä värivaloja. Pyörätuolilla piti sitten ohjata aina palavan valon päälle. Talo ei tarjonnut mitään kovin hääviä tuolia yleisön käyttöön, mutta kyllä sillä sen verran pystyi kelaamaan, että tajusi idean. Eka meni tietysti omalla tuolillaan ja veti kyllä hyvin, tietenkin. Tokakin lainasi Ekan tuolia, koska se toinen oli ihan liian leveä. Ei olisi kädet riittäneet vanteille asti...
Kaikenlaista siellä opittiin, mm. se että Toka painaa yhtä paljon kuin ahma. Minä, Eka ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin delfiini. Eka, Toka, Sisko, minä ja pyörätuoli painetaan yhtä paljon kuin leijona. Hyödyllistä tietoa! Varmaan opittiin muutakin, mutta en nyt muista tähän hätään. Harmi, kun valokuvia ei oikein ole kun kamerani on USA:ssa.
*Piru periköön kesämökit ja ihmiset, jotka viettävät lapsineen koko kesän jossain skutsissa. Kavereita ei ole näillä urbaaneilla, jotka jäävät sitten kotinurkkiin kirjaimellisesti ruikuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti