Kukkapenkissä kävi silleen (yhdessä niistä siis), että sieltä muutti nivaska punahattuja työkaverin pihalle. Jäljelle jäi Läntti Tyhjää. Tyhjän läntin ympärillä on kurjenpolvia ja lisää punahattuja, joten oletettavasti se ei ole tyhjä kauan, koska molemmat leviävät kuin tauti. Toisaalta, selusta on hyvä varmistaa siltä varalta, etteivät ne leviäkään. Kävin sitten puutarhoissa, "ihan vaan katsomassa". En muuten, mutta kun äiti halusi mennä. Niin menin mukaan seuraksi.
No. Löysin sitten Tyhjän Läntin täytteeksi kesäleimuja, ne on ihan yksivuotisia vaan. Mikä parempaa, löysin uuden lajikkeen kurjenpolvea, Geranium pratense "Summer Skies". Kysykää viikon päästä, niin mulla ei ole enää hajuakaan hänen nimestään. Tai sitten voin käydä tarkistamassa sen täältä. No, joka tapauksessa, näille uusille polville ei ollut tilaa yhdessäkään nykyisessä kukkapenkissä, joten jouduin sitten tekemään uuden. Tai siis tavallaan laajentamaan yhtä entistä. Kai sitä huonomminkin voisi aikansa käyttää! Voisihan? Sunnuntaipäivän aikana minä ja Toka yhdessä möyhensimme, kitkimme, levitimme multaa, tasoitimme ja lopulta istutimme. Uuteen penkkiin muutti punahattuja, yksi eksynyt malva sekä nämä uudet kesätaivaat.
Niin, ja se alkuperäinen Läntti Tyhjää on edelleen Tyhjä. Niin siinä käy, kun harhautuu sivuraiteille...
***
Saskatoonissa on nyt niitä marjoja, raakoja kylläkin vielä. Se ei näköjään häiritse räkättejä, jotka viihtyvät turhan hyvin puskassa marjoja syöden ja väliaikoina joka paikkaan kakkien. Piha on täynnä ns. guanoa. Toka ne ensin huomasi, tuli ilmoittamaan että pensaassa on lintu. "Sellainen ruskea, joka sanoo pat pat pat." Pelästyksen toivossa ripustin oksille pari vanhaa ja noloa cd-levyä, joiden lisäksi Toka piirsi linnunpelättimet. Yhdellä A4:llä on pelätti, joka on varmuuden vuoksi ympyröity ja nuolella osoitettu, että linnut huomaavat sen paremmin. Toisella arkilla on aave, joka takuuvarmasti peläyttää. Kolmas on hiukan sopuisampi, siinä lukee "terve". Eräänlainen kädenojennus, että ei tässä nyt niin tosissaan olla tämän säikyttelyn kanssa.
No. Löysin sitten Tyhjän Läntin täytteeksi kesäleimuja, ne on ihan yksivuotisia vaan. Mikä parempaa, löysin uuden lajikkeen kurjenpolvea, Geranium pratense "Summer Skies". Kysykää viikon päästä, niin mulla ei ole enää hajuakaan hänen nimestään. Tai sitten voin käydä tarkistamassa sen täältä. No, joka tapauksessa, näille uusille polville ei ollut tilaa yhdessäkään nykyisessä kukkapenkissä, joten jouduin sitten tekemään uuden. Tai siis tavallaan laajentamaan yhtä entistä. Kai sitä huonomminkin voisi aikansa käyttää! Voisihan? Sunnuntaipäivän aikana minä ja Toka yhdessä möyhensimme, kitkimme, levitimme multaa, tasoitimme ja lopulta istutimme. Uuteen penkkiin muutti punahattuja, yksi eksynyt malva sekä nämä uudet kesätaivaat.
Niin, ja se alkuperäinen Läntti Tyhjää on edelleen Tyhjä. Niin siinä käy, kun harhautuu sivuraiteille...
***
Saskatoonissa on nyt niitä marjoja, raakoja kylläkin vielä. Se ei näköjään häiritse räkättejä, jotka viihtyvät turhan hyvin puskassa marjoja syöden ja väliaikoina joka paikkaan kakkien. Piha on täynnä ns. guanoa. Toka ne ensin huomasi, tuli ilmoittamaan että pensaassa on lintu. "Sellainen ruskea, joka sanoo pat pat pat." Pelästyksen toivossa ripustin oksille pari vanhaa ja noloa cd-levyä, joiden lisäksi Toka piirsi linnunpelättimet. Yhdellä A4:llä on pelätti, joka on varmuuden vuoksi ympyröity ja nuolella osoitettu, että linnut huomaavat sen paremmin. Toisella arkilla on aave, joka takuuvarmasti peläyttää. Kolmas on hiukan sopuisampi, siinä lukee "terve". Eräänlainen kädenojennus, että ei tässä nyt niin tosissaan olla tämän säikyttelyn kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti