sunnuntai, elokuuta 02, 2009

Hyvän mielen lähettiläs

En ole perusluonteeltani mitenkään yltiöpositiivinen enkä taipuvainen mihinkään fiilistelyihin kovinkaan helposti. Siksi tämän päivän feel good -tyyppinen tapaus on jotenkin pienuudessaan ja yksinkertaisuudessaan ravisuttanut ajatusmaailmaa hetkeksi. Se oli niin pieni ja yksinkertainen, että varmasti nauratte (taas kerran) kun kerron.

Ei siinä sen kummempaa kuin että ensin Toka huusi ulkoa, että takapihallamme on kissa. Menin katsomaan, että onko tuttavan näköinen, mutta ei ollut. Silti tämä tyyppi katsoi sopivaksi lähestyä meitä ja tulla vierailulle. Kissa tuli ovesta sisään ja kiersi varsin määrätietoisesti jokaisen huoneemme - kaikki ovenpielet ja huonekalut tietenkin hinkattiin perusteellisesti. Kun kierros oli valmis, hän kellahti selälleen lattialle ja selkeästi odotti rapsutuksia. Ja kehräsi. Kovaa.

Miten voi näinkin lyhyt kontakti karvakasaan saada paremmalle mielelle? Oikeasti. Se turkin pehmeys ja kehräämisen ääni ja tuntu käden alla... Kaikki tietävät myös, että kissat eivät osaa mielistellä niin kuin esim. koirat: jos kissa ei tykkää niin se ei tosiaan tykkää. Sen vuoksi kaikki niiden huomionosoitukset tulee ottaa myös kunnianosoituksina!

Toivomme kissin pikaista paluuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti