En mä ajatellut mitään käänteentekevää parannusta elämässäni tehdä, mutta hiukan ehkä ryhdistäytyä kuitenkin. Vähän jos nyt koittais katsoa syömisiään ja juomisiaan, hiukan liikkua ja miksei myös inan verran ajatella diabetesasioita. Vaikken edelleenkään halua. No, arvelin että nyt kun kesän pakkaskausi on ilmeisesti lähenemässä loppuaan, voin korvien puolesta turvallisesti pyöräillä töihin. Pakkasin mukaan jumppavaatteet, koska BodyPump-tunti alkoi kätevästi töiden jälkeen. Eli siis pyörällä töihin, töistä pumpiin ja pumpista pyörällä kotiin.
Mä kyllä protestoin jyrkästi tätä liikkumissysteemiä verensokereiden suhteen. Jos/kun haluan mennä illalla jumppaan, pitäisi periaatteessa vähentää jo aamun pitkävaikutteista insuliinia, että vs olisi sopivalla tasolla liikuntaa ajatellen, mutta tällöin se on myös koko muun päivän liian korkealla. Tai sitten voi pistää ihan normimäärän ja mennä edes jonkunlaisilla sokruilla päivän siihen liikuntaan asti, mutta sitä ennen pitää sitten tankata ja syödä niin helvetisti, että se vesittää koko liikunnan painonhallinnallisen funktion. Minkä lisäksi koko ajatus tästä prosessista vetää mielen matalaksi. Niinpä olen enimmäkseen pistänyt vähemmän ja mennyt korkeilla sokereilla varman päälle koko päivän ja ollut ajattelematta koko asiaa.
Ja sitten kun yrittää, meinaa että edes hetken hyvin, niin jossain vaiheessa kalikka kalahtaa. Niinkuin tänään. Pumpin jälkeen sokeri oli korkealla, siellä 13:n tienoissa. Söin sapuskaa enkä pistänyt ylimääräistä. Onneksi, sillä kesken Tokan ja minun kaupunki-farkkujenosto-jäätelönhaku-siskollesynttärilahja-apteekissakäynti -kierroksen iski hypo. Minkä johdosta seuraavalla kerralla, kun aion liikkua, nostan sokerit ehkä vielä hiukan korkeammalle kuin tänään. Ihan vaan varmuuden vuoksi... Noidankehä, anyone?
Voi olla, että menen huomenna bussilla töihin ja sanoudun irti salilta.
***
Päivän san(elu)a. Kaksi pätkää tänään, korvaukseksi siitä etteivät ole ihan hah haa -hauskoja. Miettikää tykönänne.
"Tuumori vuotaa välillä hieman enemmän ja välillä hieman voimakkaammin."
"Jatketaan huolellista ja tarkkaa tuumorin poistoa varovaisesti, poisto on kyllä tarkkaa, varovaista ja melko hidastakin."
Mä kyllä protestoin jyrkästi tätä liikkumissysteemiä verensokereiden suhteen. Jos/kun haluan mennä illalla jumppaan, pitäisi periaatteessa vähentää jo aamun pitkävaikutteista insuliinia, että vs olisi sopivalla tasolla liikuntaa ajatellen, mutta tällöin se on myös koko muun päivän liian korkealla. Tai sitten voi pistää ihan normimäärän ja mennä edes jonkunlaisilla sokruilla päivän siihen liikuntaan asti, mutta sitä ennen pitää sitten tankata ja syödä niin helvetisti, että se vesittää koko liikunnan painonhallinnallisen funktion. Minkä lisäksi koko ajatus tästä prosessista vetää mielen matalaksi. Niinpä olen enimmäkseen pistänyt vähemmän ja mennyt korkeilla sokereilla varman päälle koko päivän ja ollut ajattelematta koko asiaa.
Ja sitten kun yrittää, meinaa että edes hetken hyvin, niin jossain vaiheessa kalikka kalahtaa. Niinkuin tänään. Pumpin jälkeen sokeri oli korkealla, siellä 13:n tienoissa. Söin sapuskaa enkä pistänyt ylimääräistä. Onneksi, sillä kesken Tokan ja minun kaupunki-farkkujenosto-jäätelönhaku-siskollesynttärilahja-apteekissakäynti -kierroksen iski hypo. Minkä johdosta seuraavalla kerralla, kun aion liikkua, nostan sokerit ehkä vielä hiukan korkeammalle kuin tänään. Ihan vaan varmuuden vuoksi... Noidankehä, anyone?
Voi olla, että menen huomenna bussilla töihin ja sanoudun irti salilta.
***
Päivän san(elu)a. Kaksi pätkää tänään, korvaukseksi siitä etteivät ole ihan hah haa -hauskoja. Miettikää tykönänne.
"Tuumori vuotaa välillä hieman enemmän ja välillä hieman voimakkaammin."
"Jatketaan huolellista ja tarkkaa tuumorin poistoa varovaisesti, poisto on kyllä tarkkaa, varovaista ja melko hidastakin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti