Tänään satoi kaatamalla heti, kun ihmisten piti tulla katsomaan terassiani ja juomaan avajaiskahvit. Kuikuilimme sitä sitten vain oven raosta ja joimme kahvit keittiössä, sisällä ja lämpimässä. Sen verran paistoi aurinkokin (risukasaan), että taivaan poikki kulki suuri sateenkaari. Eihän se kuvassa miltään näytä, mutta siinä se nyt on. Sen pää näytti olevan ihan lähellä meitä, mutta en jaksanut lähteä etsimään kultaa. Laiska mikä laiska.
Nyt ei sitten voi tosiaankaan istuskella ulkona, kun kaikki on ihan märkää. Pöh. Ja juuri kun laitoin valotkin aurinkovarjoon! Saattaa olla, että ne lähtevät piakkoin ja tyydyn pelkkiin kynttilälyhtyihin, jos lapset ei meinaan lakkaa jankuttamasta jouluvaloista. Ei ne ole jouluvalot, ne on vaan ulkovalot! Eiks niin?
Nyt ei sitten voi tosiaankaan istuskella ulkona, kun kaikki on ihan märkää. Pöh. Ja juuri kun laitoin valotkin aurinkovarjoon! Saattaa olla, että ne lähtevät piakkoin ja tyydyn pelkkiin kynttilälyhtyihin, jos lapset ei meinaan lakkaa jankuttamasta jouluvaloista. Ei ne ole jouluvalot, ne on vaan ulkovalot! Eiks niin?
Ilmiannanpas itseni,kun sattumalta blogisi löysin.Täällä nimittäin bloggaa 25v nuori naikkonen, jolla myös cp-vamma.Mistäs päin Suomea olette?Olipas kiva lueskella sun ajatuksia. Laitapas vaikka mun blogiin jotain kommenttia!:)
VastaaPoistaHeipä hei :-) Me asutaan tässä suuressa kaupungissa teitä lähellä, hyvinkin samalla ilmansuunnalla. Täytyy käydä lueskelemassa blogiasi...
VastaaPoista