Monena iltana tässä olen ajatellut kirjoittaa, mutta kynnys on ollut niin korkea, etten ole jaksanut kiivetä yli. En tiedä miksi. Olo on ollut aika sanaton, vaikka vähän väliä olen ajatellut kirjoittamista ja sen sellaista. Tosin tänään kirjoittaminen on ollut fyysisesti hankalaa, ihan kuin joku olisi vaihtanut sormieni paikkaa keskenään.
***
Otsikon mukaisessa järjestyksessä jos mennään, niin viime viikonlopun vietin Rauman suunnalla valikoidun työkaverijoukon kanssa. Eräs osastomme lääkäreistä järjesti kesäpaikassaan pienimuotoiset, vain lähimmille 130 ystävälle suunnatut juhlat. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa! Meitä valikoituja (siis omalta osastoltani) oli hiukan yli 10 ja suuntasimme parin auton kimppakyydillä paikan päälle ja joku älykäs oli saanut ajatuksen varata lähistöllä sijaitsevasta maatilamajoituspaikasta meille yösijat. Niin oli hyvä mieli juhlia ja pitää hauskaa, kun kenenkään ei tarvinnut olla kuski ja yösija oli taattu. Ei voi kuin kehua sekä illan isäntiä että majapaikkaamme. Juhlissa oli tarjoilua riittämiin, sekä juomaa että syömää. Nälissään ei tarvinnut tosiaankaan mennä nukkumaan. Ja loppujen lopuksi sitä tosiaan mentiin nukkumaan, kun ensin oli vietetty jatkot grillin, yhteislaulun ja kitarasäestyksen merkeissä. Minä taisin olla ensimmäinen, joka luovutti - kun painuin pehkuihin kello oli 3.30...
Ja aamupalan ääressä majoittajillammekin taisi olla hauska kuunnella leikkaussali-, ensihoito- ja ambulanssiväen koottuja kertomuksia! Siinä samalla tuli mukavasti myös täydennettyä joitakin aukkoja edellisen illan kulusta. Tai siis olisi tullut, jos niitä olisi ollut.
***
Ja se vähän vanhempi viikonloppu. En tiedä, miksi sekin on jäänyt kokonaan kertomatta. Siksi kai.
Se sijoittuu tuonne elokuun alkuun, eli eihän se niin vanha juttu olekaan kuin luulin. Aika menee merkillisen nopeasti nykyään. Mutta siis orkesterin kanssa purjehdittiin. Bändillähän on kytkös meripartiolippukuntaan ja tapana on ollut, että orkesteri pääsee kerran kesässä purjehtimaan lippukunnan veneellä. Muutaman vuoden tauon jälkeen saatiin perinne elvytettyä ja minäkin ensi kertaa elämässäni purjehdin. Seilasimme turvallisesti sisäsaaristossa ja pysähdyimme pariin paikkaan soittelemaan keikan tynkää, ja yhden yön vietimme erään soittajan mökin rannassa. Ihan kiva olikin rantautua, purjeveneessä tilat eivät ole mitenkään järin laajat saati kun ollaan isolla poppoolla liikkeellä ja vielä soittimet kyydissä. Mutta täytyy sanoa että pääpiirteissään oli positiivinen kokemus olla merellä, päästä viilettämään ihan purjevoimalla, saada soittaa tyytyväiselle yleisölle ja tärkeimpänä tietenkin olla kavereiden seurassa.
***
Otsikon mukaisessa järjestyksessä jos mennään, niin viime viikonlopun vietin Rauman suunnalla valikoidun työkaverijoukon kanssa. Eräs osastomme lääkäreistä järjesti kesäpaikassaan pienimuotoiset, vain lähimmille 130 ystävälle suunnatut juhlat. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa! Meitä valikoituja (siis omalta osastoltani) oli hiukan yli 10 ja suuntasimme parin auton kimppakyydillä paikan päälle ja joku älykäs oli saanut ajatuksen varata lähistöllä sijaitsevasta maatilamajoituspaikasta meille yösijat. Niin oli hyvä mieli juhlia ja pitää hauskaa, kun kenenkään ei tarvinnut olla kuski ja yösija oli taattu. Ei voi kuin kehua sekä illan isäntiä että majapaikkaamme. Juhlissa oli tarjoilua riittämiin, sekä juomaa että syömää. Nälissään ei tarvinnut tosiaankaan mennä nukkumaan. Ja loppujen lopuksi sitä tosiaan mentiin nukkumaan, kun ensin oli vietetty jatkot grillin, yhteislaulun ja kitarasäestyksen merkeissä. Minä taisin olla ensimmäinen, joka luovutti - kun painuin pehkuihin kello oli 3.30...
Ja aamupalan ääressä majoittajillammekin taisi olla hauska kuunnella leikkaussali-, ensihoito- ja ambulanssiväen koottuja kertomuksia! Siinä samalla tuli mukavasti myös täydennettyä joitakin aukkoja edellisen illan kulusta. Tai siis olisi tullut, jos niitä olisi ollut.
***Ja se vähän vanhempi viikonloppu. En tiedä, miksi sekin on jäänyt kokonaan kertomatta. Siksi kai.
Se sijoittuu tuonne elokuun alkuun, eli eihän se niin vanha juttu olekaan kuin luulin. Aika menee merkillisen nopeasti nykyään. Mutta siis orkesterin kanssa purjehdittiin. Bändillähän on kytkös meripartiolippukuntaan ja tapana on ollut, että orkesteri pääsee kerran kesässä purjehtimaan lippukunnan veneellä. Muutaman vuoden tauon jälkeen saatiin perinne elvytettyä ja minäkin ensi kertaa elämässäni purjehdin. Seilasimme turvallisesti sisäsaaristossa ja pysähdyimme pariin paikkaan soittelemaan keikan tynkää, ja yhden yön vietimme erään soittajan mökin rannassa. Ihan kiva olikin rantautua, purjeveneessä tilat eivät ole mitenkään järin laajat saati kun ollaan isolla poppoolla liikkeellä ja vielä soittimet kyydissä. Mutta täytyy sanoa että pääpiirteissään oli positiivinen kokemus olla merellä, päästä viilettämään ihan purjevoimalla, saada soittaa tyytyväiselle yleisölle ja tärkeimpänä tietenkin olla kavereiden seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti