Itse itsekseen

Olen saanut viettää ihan A-luokan viikonlopun! SK lähti lasten kanssa jo perjantaina mummulaan ja tulevat sieltä vasta tänään. Tosin jo tuossa puolen päivän aikoihin, kun meidät on kutsuttu Pikkuserkkujen syntymäpäiville, mutta on tässä jo ehtinyt viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Koti tuntuu aina niin omituisen tyhjältä ja hiljaiselta ilman lapsia, etten osaa tehdä oikein mitään. En sitten tehnytkään oikein mitään, ehkä radikaalein tekoni oli se, että siirsin leirini nojatuolistani tähän sohvalle nyt kun siinä on tilaa... Repikää siitä!

Lähtiessään Toka kysyi, tuleeko minulla ikävä heitä, kun ovat poissa. Kun vastasin, että tulee, hän sanoi "Mut äiti, me tullaan kyllä takaisin!". Saa nähdä, esittääkö Eka vakiokysymyksensä kotiutuessaan. Yleensä hän aina varmistaa multa "Et kai sä vaan ole siivonnut!". Hän on melko tarkka ajankäytöstäni...

No en tosiaan ole siivonnut tällä kertaa. Nyt ei ole niin suurta tarvettakaan ollut, kun kehitimme synsteemin. Siis hyvin yksinkertaisen, mutta kuitenkin. Synsteemin kulku on sellainen, että kaikki yhdessä kirjoitimme listan päivittäisistä siivoustoimista ja kunkin henk.koht. vastuualueista. Kyllä se kohtalaisesti on toiminut, jopa Toka on tehnyt oman osansa (enemmän tai vähemmän painostettuna, tosin). Ja Ekaa tietysti täytyy auttaa melko paljon, mutta ei hänkään nyt sentään ihan vihannes ole.

Pyykit ovatten nyt koneessa ja kohta pitää mennä laittamaan tiskikonekin linkoamaan. Sitä ennen taidan hetken huokaista vielä tässä sohvalla, pari tuntia rauhaa jäljellä...