Puoliksi juhlittu

Toka täytti 6 vuotta viime torstaina. En nyt tähän hätään muista, että olenko sivunnut aihetta jo aiemmin (ja olen liian laiska tarkistaakseni), mutta siis 6 v. on hän nyt. Ja se asia on nyt puoliksi juhlittu, kun sukulaiset kävivät juomassa synttärikaffet tänään. Toinen puoli juhlinnasta tapahtuu viikon päästä sunnuntaina, silloin on kutsuttu 9 ystävää HopLopiin hippaloitsemaan. (Ikinä enää en järjestä lastenkutsuja kotona!)

Mutta tänään oli siis sukulaisia. 12 aikuista ja 5 lasta. Lapsista lähti kova ääni. Hauskaa oli kuitenkin, vaikka päivänsankarilla meni alussa hermo, kun oli niin pitkään joutunut odottamaan vieraita, ja mulla meni hermo siihen hermojen menemiseen. Juhlakalu sai kasapäin mieluisia lahjoja ja kai vieraatkin viihtyivät, toivottavasti ainakin. Minähän en ole mikään kotitalousihminen millään tavalla enkä osaa esim. leipoa tavallista pullaa ollenkaan, niistä tulee aina sämpylöitä. Siksi en enää edes yritä. Täytekakun osaan kyllä tehdä ja Banoffee-piirakan, joita värkkäsin riemumiellä kaksin kappalein tämän päivän juhlaa varten. Tilapäisen mielenhäiriön vallassa sain päähäni tehdä täytekakusta Hello Kittyn muotoisen. Niin. No siitä tuli Hello Kittyn muotoinen ja näköinen, siis sen jälkeen kun Anoppi ja Sisko vähän auttoivat. Katsokee vaikka: (älkääkä välittäkö siitä, että Kitty on kyljellään - tekniikka kiusaa eikä suostu laittamaan kuvaa oikein päin. Kääntäkää päätänne, se tekee niskalle hyvää.)

Mua kyllä ottaa pattiin toi kääntymätön kuva. Se on koneellani oikein päin ihan niinkuin joka ainoa kuva, jonka tähän mennessä ollen blogiin lisännyt, mutta kun lisään tuon kakun tänne, niin se on kyljellään. Darn.

6-vuotiuteen liittyy taas neuvolassa käymisen rituaali. Suoraan sanottuna olin autuaasti unohtanut koko neuvolan olemassaolon siihen asti kun eskarista tuli kotiin "lausunto" neuvolatarkastukseen vietäväksi. "Lausunnon" tekemiseen on selvästi käytetty aikaa ja vaivaa. Siihen on kuusi kertaa kirjoitettu "ok", kohtiin joissa kysytään mm. käden taidoista, omatoimisuudesta ja liikunnallisesta kehityksestä. Tämä on onneksi viimeinen kerta, kun kenenkään kanssa tarvitsee neuvolan palveluja käyttää, on se täti niin uskomaton. Ekan kanssa neuvolakäynnit ovat aina olleet vähän sellaisia läpihuutojuttuja, en ole osannut niihin suhtautua minkäänmoisella vakavuudella. Neuvolan täti on höperö, hänen papereissaan on ilmeisesti maininta, että äidillä on diabetes ja isoveljellä cp-vamma, jotka tiedot hän lukee joka kerta niin, että Tokalla on diabetes ja cp-vamma. Ette usko kun sanon, mutta niin se valitettavasti on. Siksi aion pitää pienimuotoiset bileet, kun tuleva käynti (marraskuussa) on viimeinen vierailu ko. establishmentissä.

Nyt on hetkeksi kiva olo, mutta suolaista pitää saada HETI!