Kuten uskollisimmat lukijat varmaankin muistavat, koulujen alusta asti meillä on ollut hiukkasen ongelmia Ekan koulukyytien kanssa. Eilen luokka-avustaja oli kirjoittanut reissuvihkoon muutaman puhelinnumeron opetustoimessa tai missä lie kaupungin instanssissa, joihin voi soittaa ja antaa palautetta. Ovat siis tekemisissä koulukyytien kanssa he. Ensi tiistaina on kuulemma kokous aiheesta, joten nyt kannattaisi soittaa.
Eilen illalla kirjoittelin paperille asioita ylös ja tänään rohkaisin mieleni ja soitin. Ihan hyvässä hengessä juttelin ihmisen kanssa, hän kuunteli ja oli oikeasti kiinnostunut. Kerroin hänelle epäilykseni siitä, että tämä kyseinen firma, olkoon se nimeltään vaikka firma Fuck*, on ihan ensimmäistä kertaa mukana koulukuljetusten järjestämisessä. Väärä luulo oli se, he ovat hoitaneet kyytejä kuulemma jo vuosien ajan, ja keskustelukumppani oli aidosti hämmästynyt palautteestani, koska kenelläkään ei ole aikaisemmin ollut mitään valittamista. Hän pyysi kuitenkin palautteen sähköpostilla itselleen ja talouspäällikölle (en tiedä keitä hän tarkkaan ottaen päälliköi) ja minä sen lähetin.
Hyi keksiä järkevää kirjallista muotoa palautteelle! Kamalan vaikeaa. No, jonkun näköisen sain kuitenkin värkättyä, sellaisen josta käyvät ilmi kaikki valituksen aiheet, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ollut mitenkään kauhean päällekäyvä. Puhelun jälkeen ja ennen viestin kirjoittamista tuli tietenkin sellainen olo, että jos kerran kenelläkään muulla ei ole ollut valittamista, niin mitä jos itse olenkin kuvitellut kaiken? Eikö ole hirveää, että oikeasti ensimmäinen ajatus on että itse on tullut hulluksi. Sitten päättelin, että kaikki eivät välttämättä kuitenkaan jaksa reklamoida kovin pitkälle. Sitten mietin, että jos lähetän palautteen ja Eka joutuu sen vuoksi firma Fuckin hampaisiin ja ne lakkaa vaikka laittamasta hänelle turvavöitä tai ovat muuten vain inhottavia. Mutta sitten toisaalta keksin aika hyvän lopetuksen viestiin, se oli sellainen positivistis-optimistinen lässytys mielestäni, mutta en tosiaan halunnut kuitenkaan sanoa mitä ajattelin (i.e. paistakaa haaska).
Näissä merkeissä meni työpäivä mukavasti. Onneksi on perjantai, suuri kiitos sen keksijälle!
*Firma Fuck oli joku teurastamo tms., joka Leipzigissa aikaa viettäessämme vuosina 2001 ja 2003 ystävällisesti toimitti jauhelihan lähikauppaan. On siinä firmaa nimellä paiskattu! Oikeasti, kuitissa luki ylimpänä aina "Firma Fuck".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti