Countdown

Kolme työpäivää ja sitten alkaa loma.

Viisi päivää ja sitten lähden Kreikkaan.

Onni ja autuus

Eilisilta ja tämä aamu ovat olleet harvinaisen rauhalliset ynnä rentouttavat. Voin suoraan sanoa, että siksi kun Toka oli yökylässä. Illalla Ekan kanssa katseltiin elokuvaa kaikessa rauhassa ja nukahdettiin siihen, ja aamulla sain nukkua melkein kymmeneen, juoda kahvin rauhassa ja nauttia muutenkin hiljaisuudesta. Tämä kaikki nyt tietysti kuulostaa jotenkin karulta Tokaa kohtaan, mutta minkäs teet. Hänet palautettiin pari tuntia etuajassa, kun kaitsijat olivat uupuneet... Ja iloinenhan minä olin palautuksesta, en kiellä sitäkään! Ikävä sitä papupataa aina kuitenkin tulee.

Olen viettänyt suuren osan päivästä pihalla. Huomasin kauhukseni, että 2 pelargonia oli jäänyt edelleen siihen pikkiriikkiseen muoviruukkuun, jossa olen ne ostanut. Tämä johti siihen, että jouduin lähtemään ruukkuostoksille au naturel, koska purkkeja ei varastosta löytynyt ja koska olin suunnitellut rönyäväni vain kotinurkissa tänään ja tukka oli likainen.

Länttäsin pelargoniat ruukkuihin ja se onkin ollut tämän päivän vaativin ponnistus. Sen jälkeen olen vain maannut pihalla auringossa ja yrittänyt ruskettua, sekä pitänyt huolen nestetasapainosta sangrialla. Olen noudattanut maailman parhainta ja tehokkainta bikinikuntoon hetkessä -ohjelmaa, se ei petä koskaan. Se toteutetaan niin, että otetaan vaatteet pois, laitetaan bikinit päälle ja VALMIS! Ikinä ennen ei ole auringonvalo tuntunut niin puhdistavalta ja lämpimältä ja nollaavalta kuin tänään. Viltillä maatessa tuntui kuin olisin imeytynyt maahan, kun valo lävisti ihon ja lihakset.

Elä keuhkoo!

Eturientolan erikoiskirjeenvaihtajanne tiedonanturoi. Kontrollikäynti keuhkopoliklinikalla ja puhalluskokeet. Spirometria siis, ei se poliisien sellainen. Mutta siinä se sitten pääpiirteissään olikin. Puhkuin ja puhalsin ja sain hiukan parempia tuloksia kuin viimeksi, mikä on hyvä juttu. Muuten oireet jatkuvat edelleen ja lääkitys jatkuu tästä eteenpäin maksimiannoksella. Eli jos ei se auta niin sitten ei mikään. Inhaloidaan sitten pää punaisena!

Luettelin koko litanian kaikkia muitakin oireitani ja nivelkipujen (lähinnä lonkat tällä hetkellä) vuoksi saan käsittääkseni lähetteen reumalääkärille. Kivaa, sellaisella en olekaan vielä koskaan käynyt! Joo ja huomenna aamulla labraan uusille verikokeille ja röntgeniin uudelle keuhkokuvalle. Täytyy muistaa laittaa tukka hyvin.

Polia piti nuori nais-eval, joka reseptiä kirjoittaessaan paljasti syntyneensä samana päivänä kanssani, samalla synnytyslaitoksella noin tuntia mun jälkeeni. "Niin mä vaan katsoin noista sun papereistas, että kamala oonks mä jo noin vanha!" Juu kiitosta vaan.

Näihin tunnelmiin...

Respect

Olin tänään seuraamassa aivoleikkausta. Upea homma! Olin mukana kolmisen tuntia ja viihdyin. Ei tehnyt pahaa. Ajatella, että joku työkseen pitelee toisten aivoja käsissään. Tai sydämiä. Tai ihan mitä tahansa muuta, ei niitä voi tärkeysjärjestykseen laittaa. Huomenna, kun kirjoitan leikkauskertomusta, tiedän kerrankin tarkkaan, mitä salissa on tapahtunut.

***

Pihalla kukoistaa kohtalaisesti nyt, kun on satanut ja toisaalta ollut taas hiukan lämpimämpääkin.

Idänunikko on avannut ensimmäisen kukkansa, pari nuppua vielä odottaa.

Kurjenpolvea, yhtä sorttia. Lat. Geranium NAS

Loistokurjenpolvi "Johnson's Blue". Uskotteko?

Syreenien juurella, ruusujen keskellä asui pieni sateenkaari.

Ryhtiliike partialis

En mä ajatellut mitään käänteentekevää parannusta elämässäni tehdä, mutta hiukan ehkä ryhdistäytyä kuitenkin. Vähän jos nyt koittais katsoa syömisiään ja juomisiaan, hiukan liikkua ja miksei myös inan verran ajatella diabetesasioita. Vaikken edelleenkään halua. No, arvelin että nyt kun kesän pakkaskausi on ilmeisesti lähenemässä loppuaan, voin korvien puolesta turvallisesti pyöräillä töihin. Pakkasin mukaan jumppavaatteet, koska BodyPump-tunti alkoi kätevästi töiden jälkeen. Eli siis pyörällä töihin, töistä pumpiin ja pumpista pyörällä kotiin.

Mä kyllä protestoin jyrkästi tätä liikkumissysteemiä verensokereiden suhteen. Jos/kun haluan mennä illalla jumppaan, pitäisi periaatteessa vähentää jo aamun pitkävaikutteista insuliinia, että vs olisi sopivalla tasolla liikuntaa ajatellen, mutta tällöin se on myös koko muun päivän liian korkealla. Tai sitten voi pistää ihan normimäärän ja mennä edes jonkunlaisilla sokruilla päivän siihen liikuntaan asti, mutta sitä ennen pitää sitten tankata ja syödä niin helvetisti, että se vesittää koko liikunnan painonhallinnallisen funktion. Minkä lisäksi koko ajatus tästä prosessista vetää mielen matalaksi. Niinpä olen enimmäkseen pistänyt vähemmän ja mennyt korkeilla sokereilla varman päälle koko päivän ja ollut ajattelematta koko asiaa.

Ja sitten kun yrittää, meinaa että edes hetken hyvin, niin jossain vaiheessa kalikka kalahtaa. Niinkuin tänään. Pumpin jälkeen sokeri oli korkealla, siellä 13:n tienoissa. Söin sapuskaa enkä pistänyt ylimääräistä. Onneksi, sillä kesken Tokan ja minun kaupunki-farkkujenosto-jäätelönhaku-siskollesynttärilahja-apteekissakäynti -kierroksen iski hypo. Minkä johdosta seuraavalla kerralla, kun aion liikkua, nostan sokerit ehkä vielä hiukan korkeammalle kuin tänään. Ihan vaan varmuuden vuoksi... Noidankehä, anyone?

Voi olla, että menen huomenna bussilla töihin ja sanoudun irti salilta.

***

Päivän san(elu)a. Kaksi pätkää tänään, korvaukseksi siitä etteivät ole ihan hah haa -hauskoja. Miettikää tykönänne.

"Tuumori vuotaa välillä hieman enemmän ja välillä hieman voimakkaammin."

"Jatketaan huolellista ja tarkkaa tuumorin poistoa varovaisesti, poisto on kyllä tarkkaa, varovaista ja melko hidastakin."