sunnuntaina, lokakuuta 09, 2011

Toka 8 vuotta

Toka täytti eilen 8 vuotta. Piti kirjoittaa tämä juttukin jo eilen, mutta en vaan saanut aikaiseksi.

Kahdeksan vuotta on mennyt aikamoisen epätietoisuuden vallassa. Nyt alkavat ajatukset selvitä, vihdoin. Tässä eräänä päivänä, ehkä puolisentoista viikkoa sitten, ajoin töistä kotiin hiukan tavallista aikaisemmin. Lähellä kotia ohitin Tokan ja hänen kaksi kaveriaan matkalla iltapäiväkerhosta kotiin. Olivat pysähtyneet kiipeilemään ison puun oksille. Sillä hetkellä, kun katsoin pientä tyttöäni - ja nyt tekee pahaa, kun pitää käyttää kaikkien kliseiden äitiä, mutta niin se vaan oli - oikein tunsin sellaisen rakkauden tulvahduksen. Sellaisen lämpimän tunteen, että halusin vain halata pikkuista. Suojella.

Se, mikä tekee tapauksesta merkittävän ja minkä tajusin ihan siinä sitten heti perään, että taisi olla ensimmäinen kerta, kun niin kävi. En nimittäin muista aikaisemmilta vuosilta mitään vastaavaa, en edes Tokan vauva-ajalta. Hitto sentään. Voiko olla niin, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan? Vai onko jotain peruuttamatonta jo tapahtunut? Vai enkö vain muista?

Tiedän vain sen, että kevään ja asumuseron jälkeen olen monen vuoden jälkeen lakannut syömästä masennuslääkkeitä, alan jaksaa asioita eri tavalla, käyn pitkästä aikaa jumpassa ja sain jopa kämpän siivottua tämänpäiväisiä synttärikahveja varten. Ennen kaikkea jaksan taas nauttia lasten kanssa olosta.

2 kommenttia:

  1. Hei, olen jonkin aikaa lukenut blogiasi. (No siis noita vanhempia tekstejä tietysti kun päivittelet vähän harvemmin nykyään.) Kirjoitat tosi hienosti ja hauskasti mielenkiintoisista aiheista. Olen heti niin haltioissani, että annoin sulle tunnustuksen omassa blogissani! Eli käy kurkkaamassa kun ehdit. :)

    Hyvää syksynjatkoa ja jaksamista arkeen.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, ihanaa! :-)

    Kävin kurkkaamassa nyt ihan vaan nopsasti, perehdyn ajan kanssa sitten paremmin blogiisi. Ja tarkoitus on saada tämäkin tekele paremmin raiteille tässä hetkenä minä hyvänsä!

    Tunnustus lämmittää mieltä :-)

    VastaaPoista