torstaina, helmikuuta 24, 2011

Pienten jalkojen tepsuttelua

Meilläkin eletään nykyään vauva-arkea! Ei tosin ihmisvauvojen vaan rottasellaisten kanssa. Kauan kestäneet klassiset lemmikkineuvottelut kulminoituivat näihin uusiin perheenjäseniin, kolmeen rottatyttöön.

Yhteiseloa on kestänyt nyt melko tarkkaan kaksi vuorokautta, tiistai-iltana minä ja Toka haimme rotat kasvattajalta. Kyllä, heidät on oikein kasvatettu ja heillä jokaisella on oma rekisteritodistus ynnä hienot ulkomaankieliset nimet! Ei mitään pilipaliporukkaa. Sukutaulut ja kaikki. Toisilleen he eivät ole sukua ja ovat hiukan eri-ikäisiä - vanhin on syntynyt jo marraskuussa ja nuorin on 5-viikkoinen.

Täytyy sanoa, että huvittavaa väkeä ovat. Vielähän tässä tutustutaan puolin ja toisin, mutta mielestäni on mennyt mukavasti. Kaikki ovat uskaltautuneet häkistä ulos, erikseen ja yhdessä, sohvalle jaloittelemaan ja olkapäälle kököttämään. Luonne-erot ovat selkeät: vanhin vaikuttaa häkin ulkopuolella hiukan hermostuneelta ja höseltää sinne tänne, keskimmäinen sen sijaan viihtyy käsivarrella rapsutettavana. Nuorin on sitten siltä väliltä.

Olen heitä koittanut totuttaa itseeni ihan vain pitämällä kättäni häkissä nuuskittavana. Se herättää joka kerta yhtä suurta uteliaisuutta! Rotilla on hauska tapa hampaillaan kokeilla, että mitäs nakkeja nämä ovat. Eivät pure, vaan tunnustelevat. Sormenpäätä varovaisemmin, kynnen reunaa purevat reilummin. Olkapäällä istuessaan ne naksuttelevat hampaitaan tyytyväisyyden merkiksi. Ja varsinaisia nautiskelijoita ovat, häkin paras paikka on tietysti riippumatossa. Siellä kiehätään ja nukutaan yhdessä ja erikseen, ja yön aikana sinne myös kannetaan käsittämättömät määrät ruokaa...

Tarpeetonta varmaan sanoakaan, kuinka tohkeissaan Eka ja Toka ovat. Meidän työnjakomme on sellainen, että Toka vastaa juomapullosta, Eka ruokakupista ja minä sitten kaikesta lopusta. Totta kai häkki siivotaan yhdessä, mutta päävastuullinen olen minä. Tällä hetkellä ainakaan rotat eivät oikein vielä viihdy lasten sylissä kuin lyhyitä hetkiä kerrallaan, minkä vuoksi Toka on jo satavarma, etteivät ne totu häneen ikinä. 7-vuotiaan kärsivällisyys ei oikein tahdo ymmärtää sitä, että tutustumiseen voi mennä kauemmin kuin tämä nyt eletty 2 vrk.

Heidän päiväohjelmansa on vielä selvityksen alla, mutta juuri nyt riippumaton reunan yli näkyy yksi uninen naama ja kaksi muuta taitavat tanssia polkkaa pahvisessa pesämökissä...

Tällainen trio.

1 kommentti: