Vakuuttumisen vaikeus

Uuden elämäntilanteen myötä oli luontevaa päivittää kodin, ihmisten ja auton vakuutusturva, varsinkin kun vakuutusyhtiön vaihto on ollut tehtävälistalla ehkä noin viimeiset viisi vuotta. Kuka tahansa muu olisi ehkä marssinut aikomansa yhtiön tiloihin, ilmoittanut aikeensa ja sillä hyvä. En minä. Aiheesta seuraa romaani...

Ihmiset ja koti vaihtoivat vakuutuksen tyyssijaa ihan suosiolla, ei ongelmia. Paitsi että ollaan kaikki niin kremppoja, että kellekään meistä ei myönnetä minkään valtakunnan sairauskuluvakuutusta, mutta se nyt on pientä. Auto se osoittautui varsinaiseksi murheenkryyniksi!

Koska olin asialla ensimmäistä kertaa, en tiennyt että proseduuriin tarvitaan rekisteriotteen ilmoitusosa. Sanoin reteästi vakuutushenkilölle, että tuon sen seuraavana päivänä. Välittömästi tämän jälkeen aloin miettiä kuumeisesti, mistä alan etsiä moista paperia. Kotona löysin kaikki muut autoon liittyvät pumaskat paitsi tätä tarvittavaa ilmoitusosaa. Soitin SK:lle ja kysyin, onko se ehkä hänen arkistoissaan tai onko hänellä muistikuvaa sen olinpaikasta. Ei ollut eikä ollut.

Seuraavana päivänä kävin taas vakuutushenkilön pakeilla astetta nolompana ja kerroin, ettei ole hajuakaan ilmoitusosan olinpaikasta. Hän sanoi, että ei se mitään, TraFin sivuilta voi helposti pankkitunnuksilla tilata uuden. Minä sitten siihen että kiitos, teen sen. Kotona illalla kirjauduin pankkitunnuksilla TraFin sivuille ja kiroilin palvelun toimimattomuutta, kun ei se olisi antanut minun tilata muuta kuin rekisteriotteen teknisen osan. KUNNES valkeni: En voi tilata ilmoitusosaa, koska en ole auton omistaja! Eka on omistaja, minä ja SK ollaan haltijoita! Eikä Ekalla tietenkään mitään pankkitunnuksia ole.

No, laitoin viestiä SK:n siskolle, joka on katsastuskonttorissa töissä ja kysyin, että mikä neuvoksi. Hän sanoi, että katsastuskonttorista saan kyllä uuden ilmoitusosan, mutta SK:lta pitää olla valtakirja, koska hän on toinen haltija, ja että jotain se sitten maksaa. Sanoin, että selvä, kirjoitan valmiiksi valtakirjat kaikkia maailman olosuhteita varten ja menen katsastuskonttoriin.

Seuraavana päivänä töissä, kun olin aloittamassa valtakirjojen kirjoittelua, puhelin piippasi viestiä SK:n siskolta. Hänelle oli tullut mieleen, että koska auto on edelleen rahoitusyhtiön omaisuutta, niin ilmoitusosa on tietenkin siellä! Nerokasta! Mulle ei tullut mieleenkään. Siitä paikasta soittamaan rahoitusyhtiöön.

Netistä löysin puhelinnumeron, jossa luki asiakaspalvelu. Soitin siihen. Sieltä sanottiin, että hetkinen, yhdistä asiakaspalveluun. Okei... Asiakaspalvelu ei vastannut. Soitin vähän ajan päästä uudelleen, selitin asiani taas ja minulle sanottiin, että hetkinen, yhdistä rahoituksen puolelle. Okei... Vastattiin, selitin asiani ja kävi ilmi, että vastannut henkilö oli keskus. Asia selitetty ännännen kerran turhaan. Sain suoran numeron, josta parin yrityksen jälkeen vastattiin.

Taas selitin asian. Juu, ei ongelmaa, uudesta vakuutusyhtiöstä pitää vain tulla joko s-posti tai faksi, josta käy ilmi uuden vakuutuksen sisältö, rahoitusyhtiö tekee puolestani tarvittavat muutokset ja lähettää sitten uuden rekisteriotteen teknisen osan. Asia klaari. Soitin siitä paikasta vakuutushenkilölle, joka ei tietenkään vastannut, vaan jouduin jättämään viestin vastaajaan. Omasta mielestäni osasin olla selkeä. Mitään ei kuulunut, joten oletin homman olevan okei.

Viikon päästä ajattelin, että soitan varmuuden vuoksi rahoitusyhtiöön, että onko tieto tullut perille. Eihän se ollut. Soitin vakuutusyhtiön palvelunnumeroon, koska vakuutushenkilöni oli tällä välillä vaihtanut toimenkuvaa, eikä enää tehnyt vakuutuksia. Selitin taas kerran juurta jaksain koko tilanteen, sen että Eka on omistaja alaikäisyydestään huolimatta ja minä vain haltija yms. yms. Mukava ihminen sanoi, että hän selvittää asiaa ja soittaa mulle takaisin.

Soittikin sitten aika pian ja totesi, että varmaankin alunperäinen vakuutusihminen on hämääntynyt siinä vaiheessa, kun auton omistaja onkin oikeasti TraFin mukaan Eka eikä rahoitusyhtiö, koska autoveronpalautus invalidipykälän perusteella vaatii sitä. Tällöin tietenkin hän on varmaan ajatellut, että minä olen vaan törppö, joka ei löydä tarvittavia papereita eikä osaa hankkia uusia. Samoin rahoitusyhtiö ei ole voinut tehdä vakuutusyhtiön vaihdosta, koska se ei ole auton omistaja.

Tällä hetkellä mennään siinä, että eilen tuli postissa rahoitusyhtiöltä rekisteriotteen ilmoitusosa ja ukaasi, että meillä on 7 päivää aikaa mennä tekemään vakuutusyhtiön vaihto joko vakuutusyhtiöön tai jollekin katsastusasemalle. Sitä en edelleenkään tiedä, että mitä sille ilmoitusosalle pitää tehdä vaihdoksen jälkeen - saanko pitää sen itse vai pitääkö se palauttaa rahoitusyhtiöön vai polttaa roviolla vai mitä.

Sen verran voin vaan sanoa, että jos tämänkin olisi etukäteen tiennyt, niin olisi jäänyt tekemättä...

Ruuvit löysällä

Hei. En ole jaksanut kirjoittaa. On ollut välillä rankkaa ja välillä helppoa.

Kai joku vielä ottaa vastaan?

Terveys meni

Meillä on pitkään oltu terveinä, ja yleisesti ottaen kautta linjan lapsetkin ovat sairastelleet elämänsä aikana harvakseltaan (koputan kuitenkin puuta heti perään...). Nyt Tokalla oli pitkästä aikaa oksennustauti. Olen ollut viimeiset kolme päivää hänen kanssaan kotona, kun SK reissaili Sveitsissä.

Tauti alkoi tietysti sillä, että Toka oli meidän sängyssämme nukkumassa. Minä ihmettelin nukkumaanmennessäni, että mikä haisee. Hassu makea haju. Ei oksennuksen ollenkaan. Nuuhkin hämärässä kaiken mahdollisen ennen kuin tajusin, että sänky on täynnä kertaalleen syötyjä suklaamuroja ja Toka vetelee sikeitä siellä joukossa. Tyttö suihkun kautta omaan sänkyyn, sen jälkeen lakanat, peitot ja tyynyt pesuun. Yön aikana tietysti sama homma omaan sänkyyn, ja taas kaikki mahdollinen pesuun.

Muutenkin taudin kulku oli sikses erikoinen, että oksennusten välillä oli parhaimmillaan 1,5 vuorokautta. Mikä teki hommasta haasteellisen, koska juuri kun luuli, että ei se nyt ainakaan enää oksenna, niin heti se oksensi. Sänkyyn, lattialle, syliin, you name it. Pikku raukka. Tänään aamulla kuvioon tuli mukaan ripuli, joka sekin hyökkäsi ennalta varoittamatta, housuun joka kerta.

Jotta kovasti paljon olen lähetellyt lämpimiä ajatuksia pesukoneen keksijän suuntaan. Oli se hieno ihminen!

Elebenty years

Eka täytti eilen 11 vuotta. Vuodet tuntuvat kuluvan ihan liian nopeasti! Vastahan hän syntyi.

Kaverisynttäreitä ei järjestetty, kun kaverit ovat valitettavan vähissä. Isovanhemmat ja muut tärkeät sukulaiset tietysti kävivät kahvilla ja sankari sai mieluisia lahjoja, mm. liput Foo Fightersin keikalle... Kesäkuussa mennään siis taas.

Äiti melkein muisteli 11 vuoden takaista aamua. Olisi hienoa, jos voisi kertoa syntymän hetkellä vallinneen säätilan ("Oli synkkä ja myrskyinen yö..."). Voisi sanoa jotain runollista tyyliin "tulit auringonsäteellä" tms. En tiedä kuin sen, että kun viikkoa myöhemmin lähdimme sairaalasta kotiin, räntää tuli vaakasuoraan. Niin ja tosiaan äiti vain melkein muisteli 11 vuoden takaista aamua ja kaikkia niitä, jotka sitä seurasivat. Sitten ajoissa huomasi, ettei kannata. Katseli muistoja vain siihen asti, kun uunituoreen ihmisen otsa painettiin hetkeksi omaa otsaa vasten. Sitten pikakelauksella näihin aamuihin, joina herätys on liian aikaisin, mutta otsa otsaa vasten tuntuu edelleen yhtä ihmeelliseltä.

My Chemical Romance

Meillä oli Siskon ja Ekan kanssa niin kivaa viime kesänä Green Dayn keikalla, että mentiin toistekin. Eilen esiintyi Helsingissä Hartwall Areenalla My Chemical Romance ja siellä me oltiin. Sisko näitä tilaisuuksia aina bongailee, minulle kyseinen orkesteri oli melko vieras. Eka varmaan tunsi tapauksen ennestään, mutta ei hänkään varsinainen fani ollut.

Reissu meni kivasti, ajomatkan aikana yritettiin vielä perehtyä bändin tuotantoon, vaikka mä en ainakaan osannut laulaa yhtään mitään mukana. Keskityin hermoilemaan taas Helsingissä ajamista, vaikka ei siinäkään loppujen lopuksi ollut mitään ongelmaa. Kertaakaan ei ajettu harhaan ja Hartwallin parkkihallissa oli hyvin tilaa ja invapaikat ihan uloskäynnin vieressä. Pyörätuolikatsojille oli myös reilusti tilaa, vaikkakin paikat olivat kaukana lavasta, ihan hallin toisessa päässä. Se oli mälsää siinä mielessä, että käytössä ei ollut lainkaan screenejä, joilta olisi paremmin nähnyt, enkä vieläkään ole oppinut kiikareiden hyödyllisyyttä.

Hesari kirjoitti keikasta tälleen, minä en ole ihan samaa mieltä. En tiedä, miten esitys "läheni rock-teatteria" - bändi tuli lavalle, soitti keikan ja lähti pois. Mitään kummia lavasteita ei ollut, välispiikkejä aika vähän ja soundcheck vaikutti jääneen puolitiehen. Soitto soi niin kovaa, että ääni särkyi ja ilman korvatulppia oli fyysisesti mahdotonta olla.

Älkää nyt fanit kuitenkaan vetäkö hernettä nenään, meillä oli silti tosi kivaa ja se on pääasia! Eihän sinne lähdettykään hakemaan mitään vuosisadan kulttuurielämystä. Tunsin itseni jo tosi keski-ikäiseksi (ei kuitenkaan -äkäiseksi) katsellessani muuta yleisöä ja ihan vain pikkuisen haikailin taas nuoruuden perään... Toisaalta, nuoruutta paljon mukavampaa oli katsella Ekaa, joka nautti taas olostaan katsomossa.