keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011
perjantaina, tammikuuta 07, 2011
Ihmepoika
Jonain päivänä vuodenvaihteessa (ettei peräti uuden vuoden aattona) tuli telkkarista Harry Potter ja viisasten kivi. Katselin sitä monetta kertaa, en mitenkään ajatuksella enkä loppuun asti. Siinä melko alkupuolella tuli kuitenkin mieleen.
Harry täyttää elokuvassa 11 vuotta ja saa kuulla olevansa velho, jotain ihan muuta kuin mitä on kuvitellut olevansa. Velhokoulu lähettää kirjeitä, joita tulee kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista, eikä viesti voi jäädä epäselväksi.
Eka täyttää maaliskuussa 11 vuotta. Missä hänen kirjeensä viipyy? Kuka lähettäisi hänelle viestin, että kaikki järjestyy elämässäsi, olet vielä suurenmoisempi kuin luulit? Tähänastiset vaikeudet ovat olleet erehdystä, nyt pääset vauhtiin toden teolla. Jos nyt jalat eivät kanna eikä tasapaino toimi, niin odota hetki. Voit vielä juosta sydämesi kyllyydestä.
Kuka sen kirjeen lähettäisi ja miten se tulisi perille? Ensin ajattelin, että varmaan se tulee vaikka Lääkintöhallituksesta. Tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Ja sen tuo perille halvaantunut mäyräkoira, jonka takapää kulkee kitisevillä kärryillä. Mutta ei elokuvassakaan käynyt niin. Olisiko se sitten vaikka Aleksandr Ovechkin, joka toimittaisi tiedon perille? Kertoisi, että sinusta tulee vielä huippujääkiekkoilija. Tai vaikka ei nyt huippukaan, mutta pystyt kuitenkin pelaamaan omaksi iloksesi ja se tekee sinut onnelliseksi. (En muuten tiedä, onko Ovechkin Ekan suosikkipelaaja, mutta yksi niistä kuitenkin.) Jos Ovechkin ei pääse, Tré Cool voisi edes soittaa, puhelimella tahi rummuilla. Sanoisi, että stadionkeikat odottaa. Tai sitten voit soitella jossain tuntemattomammassa bändissä ja omaksi iloksesi, ja se tekee sinut onnelliseksi.
Jos postia ei ala kuulumaan, aion kertoa itse. Että olet vielä suurenmoisempi kuin luulet.
Harry täyttää elokuvassa 11 vuotta ja saa kuulla olevansa velho, jotain ihan muuta kuin mitä on kuvitellut olevansa. Velhokoulu lähettää kirjeitä, joita tulee kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista, eikä viesti voi jäädä epäselväksi.
Eka täyttää maaliskuussa 11 vuotta. Missä hänen kirjeensä viipyy? Kuka lähettäisi hänelle viestin, että kaikki järjestyy elämässäsi, olet vielä suurenmoisempi kuin luulit? Tähänastiset vaikeudet ovat olleet erehdystä, nyt pääset vauhtiin toden teolla. Jos nyt jalat eivät kanna eikä tasapaino toimi, niin odota hetki. Voit vielä juosta sydämesi kyllyydestä.
Kuka sen kirjeen lähettäisi ja miten se tulisi perille? Ensin ajattelin, että varmaan se tulee vaikka Lääkintöhallituksesta. Tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Ja sen tuo perille halvaantunut mäyräkoira, jonka takapää kulkee kitisevillä kärryillä. Mutta ei elokuvassakaan käynyt niin. Olisiko se sitten vaikka Aleksandr Ovechkin, joka toimittaisi tiedon perille? Kertoisi, että sinusta tulee vielä huippujääkiekkoilija. Tai vaikka ei nyt huippukaan, mutta pystyt kuitenkin pelaamaan omaksi iloksesi ja se tekee sinut onnelliseksi. (En muuten tiedä, onko Ovechkin Ekan suosikkipelaaja, mutta yksi niistä kuitenkin.) Jos Ovechkin ei pääse, Tré Cool voisi edes soittaa, puhelimella tahi rummuilla. Sanoisi, että stadionkeikat odottaa. Tai sitten voit soitella jossain tuntemattomammassa bändissä ja omaksi iloksesi, ja se tekee sinut onnelliseksi.
Jos postia ei ala kuulumaan, aion kertoa itse. Että olet vielä suurenmoisempi kuin luulet.
perjantaina, joulukuuta 24, 2010
lauantaina, joulukuuta 18, 2010
Joulun ja koulun juhlaa
Aloitin äsken tämän kirjoituksen niin, että molempien lasten joulujuhlat on nyt katsottu, mutta eihän se pidä paikkaansa! Koulut olivat kätevästi synkronoineet itsensä niin, että kummankin juhlat olivat viime torstaina klo 18.00. Repeä siinä sitten! Loppujen lopuksi päädyimme ratkaisuun, että minä ja SK menimme Tokan juhlaan, koska se oli hänen ensimmäinen koulun joulujuhlansa, ja Äitini ja Siskoni menivät Ekan juhlaan ja videoivat sen. Kiitos siitä heille!
Tokan koulu on pieni lähiökoulu, jossa ei ole ruoka- tahi jumppasalia, joten juhlaa vietettiin ulkosalla. Jokaisella luokalla oli oma esitys koulun viereisessä metsässä ja yleisö jaettiin muutamaan ryhmään, jotka vuorotellen kiersivät katsomassa jokaisen performanssin. Teoriassa hyvä ajatus tuollainen tunnelmallinen kynttiläpolku, käytännössä meinasin saada hermoromahduksen. Metsässä oli pimeää, lumessa oli hankala tarpoa, esitykset alkoivat ennen kuin koko yleisöryhmye oli päässyt paikalle ja vaikka olisin mihin itseni parkkeerannut, aina joku kaalinpää tunki eteeni. En siis nähnyt kunnolla Tokan luokan esitystä, joka oli aika hauska ja reipas Piparkakkuräppi. Tämän lisäksi SK:ta ei ilmeisesti seurani kiinnostanut, koskapa hän paineli pitkin metsää jossain ihan muualla. Tilaisuuden jälkeen olin lievästi sanottuna kiukkuinen.
Revanssin paikka oli heti koulun juhlaa seuraavana päivänä, kun Tokan iltapäiväkerhossakin oli joulujuhla. Ensin ajattelin, että saattaa olla vaan mälsä ja perinteinen joulukuvaelma, mutta se olikin aika kivasti rakennettu. Kaikille oli keksitty joku rooli, joten lavalla nähtiin muutama uusikin henkilö, ja kertojien, esiintyjien sekä laulujen vaihtelu oli virkistävää. Toka oli joulutähti ja etukäteen hän kritisoi draaman kaarta siitä, että hän alusta asti kulki Marian ja Joosefin perässä, kun "eihän se tähti syttynyt ennen kuin Jeesus-lapsi oli syntynyt". Ja lieneekö johtunut jännityksestä, mutta tähti heilui herkeämättä edestakaisin eikä kieli meinannut pysyä suussa... (Onneksi ei sentään kaivanut koko ajan ahteriaan niinkuin yksi paimenista.) Kuvaelman päälle tuli vielä muutama joululaulu, glögiä ja lasten leipomia pipareita. Ei valittamista!
Ekan juhlaa katselin tässä videolta, eikä sekään kyllä kokonaisuutena ollut ihan niin hyvä kuin joskus aikaisempina vuosina. Tällä kertaa Eka ei päässyt rummuttamaan ja oli kyllä siitä vähän pettynyt. Joutui raukka esiintymään luokkansa kanssa pelkässä lauluesityksessä ksylofoninsoittajana muutaman muun kanssa. Monta päivää etukäteen hän hoki, että häpeää koko osuuttaan niin paljon, ettei kehtaa mennä paikalle, eikä nyt jälkikäteenkään suostunut katsomaan juhlaa nauhalta. No, eipä se nyt hänestä mitenkään kyllä johtunut se ohjelmanumeron latteus... Tai siis ehkä kuulostan liian kriittiseltä nyt, ei ollut tarkoitus. Ekan koulun juhlissa parasta on aina se, että kaikki esiintyvät mielellään ja innokkaasti, sen ansiosta ehkä kaikki esitykset ovat pari pykälää parempia kuin muuten olisivat.
Toivottavasti ensi vuonna juhlat ovat eri aikaan, että pääsen osallistumaan molempiin. Tuli sellainen olo, että olen jotenkin epäonnistunut äitinä, kun en voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa!
Tokan koulu on pieni lähiökoulu, jossa ei ole ruoka- tahi jumppasalia, joten juhlaa vietettiin ulkosalla. Jokaisella luokalla oli oma esitys koulun viereisessä metsässä ja yleisö jaettiin muutamaan ryhmään, jotka vuorotellen kiersivät katsomassa jokaisen performanssin. Teoriassa hyvä ajatus tuollainen tunnelmallinen kynttiläpolku, käytännössä meinasin saada hermoromahduksen. Metsässä oli pimeää, lumessa oli hankala tarpoa, esitykset alkoivat ennen kuin koko yleisöryhmye oli päässyt paikalle ja vaikka olisin mihin itseni parkkeerannut, aina joku kaalinpää tunki eteeni. En siis nähnyt kunnolla Tokan luokan esitystä, joka oli aika hauska ja reipas Piparkakkuräppi. Tämän lisäksi SK:ta ei ilmeisesti seurani kiinnostanut, koskapa hän paineli pitkin metsää jossain ihan muualla. Tilaisuuden jälkeen olin lievästi sanottuna kiukkuinen.
Revanssin paikka oli heti koulun juhlaa seuraavana päivänä, kun Tokan iltapäiväkerhossakin oli joulujuhla. Ensin ajattelin, että saattaa olla vaan mälsä ja perinteinen joulukuvaelma, mutta se olikin aika kivasti rakennettu. Kaikille oli keksitty joku rooli, joten lavalla nähtiin muutama uusikin henkilö, ja kertojien, esiintyjien sekä laulujen vaihtelu oli virkistävää. Toka oli joulutähti ja etukäteen hän kritisoi draaman kaarta siitä, että hän alusta asti kulki Marian ja Joosefin perässä, kun "eihän se tähti syttynyt ennen kuin Jeesus-lapsi oli syntynyt". Ja lieneekö johtunut jännityksestä, mutta tähti heilui herkeämättä edestakaisin eikä kieli meinannut pysyä suussa... (Onneksi ei sentään kaivanut koko ajan ahteriaan niinkuin yksi paimenista.) Kuvaelman päälle tuli vielä muutama joululaulu, glögiä ja lasten leipomia pipareita. Ei valittamista!
Ekan juhlaa katselin tässä videolta, eikä sekään kyllä kokonaisuutena ollut ihan niin hyvä kuin joskus aikaisempina vuosina. Tällä kertaa Eka ei päässyt rummuttamaan ja oli kyllä siitä vähän pettynyt. Joutui raukka esiintymään luokkansa kanssa pelkässä lauluesityksessä ksylofoninsoittajana muutaman muun kanssa. Monta päivää etukäteen hän hoki, että häpeää koko osuuttaan niin paljon, ettei kehtaa mennä paikalle, eikä nyt jälkikäteenkään suostunut katsomaan juhlaa nauhalta. No, eipä se nyt hänestä mitenkään kyllä johtunut se ohjelmanumeron latteus... Tai siis ehkä kuulostan liian kriittiseltä nyt, ei ollut tarkoitus. Ekan koulun juhlissa parasta on aina se, että kaikki esiintyvät mielellään ja innokkaasti, sen ansiosta ehkä kaikki esitykset ovat pari pykälää parempia kuin muuten olisivat.
Toivottavasti ensi vuonna juhlat ovat eri aikaan, että pääsen osallistumaan molempiin. Tuli sellainen olo, että olen jotenkin epäonnistunut äitinä, kun en voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa!
keskiviikkona, joulukuuta 08, 2010
Pahis
Ekan fysioterapeutti soitti tänään. Hän kertoi, että terapia-asemalla on ensi viikonloppuna koulutusta työntekijöille ja he tarvitsevat paikalle demolapsia. Tulossa on alan guru, joka on itse asiassa kouluttanut Ekan avulla ennenkin, muistaakseni silloin kun Eka oli 2-3 -vuotias. (En millään muista gurun sukunimeä, en saa päähäni muuta kuin Mokkula. Eikä se ole se.) Kysyin Ekalta, saanko nyt sitten sanoa, että hän on minun demoni. Kuulemma ensi viikolla hän on jo full version. Ja parempi demoni kuin demonini...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)