En ole jaksanut kirjoitella, kun tulee niin hiki. Sisälämpötilasta kotona ei ole aavistustakaan, mutta esimerkiksi tänä aamuna klo 8 oli +25 astetta tuolla varjon puolella taloa. Tarkenee! Nyt, kun avasin sekä etu- että takaoven, ilma liikkuu sentään vähän - sen verran, että muutaman rivin jaksaa naputella. Päivän aikana takapihan lämpötila on ollut jotain +40 asteen huitteilla, paljoa ei ole jaksanut pihaa kuopsutella. Vaikka toisaalta, ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti nautin lämmöstä eikä olo ole ollut mitenkään tuskainen.
Maauimala on ollut kantapaikkamme viime aikoina. Toka on oppinut uimaan aika hyvin, painelee koiraa jo kymmenisen metriä melko sujuvasti ja uskaltaa nyt myös sukeltaa. Uimataidon salaisuus ovat kuulemma "pitkät, rauhalliset vedot". Eka puolestaan painelee käsipohjaa altaan matalassa päässä ja köllöttelee vedestä nauttien. Parina kertana hän on suostunut tulemaan syvemmällekin, siellä me sitten kellutaan sylikkäin. Eihän häntä juurikaan enää muuten syliin saa, siksi ilo on myös suurelta osin minun puolellani. Poski poskea vasten auringon paisteessa lämpimässä vedessä, se on jo jotain! Tänään on lepopäivä uimisesta, mutta huomenna mennään taas!
Niin, ja viimeinen lomaviikko on menossa. Siitä kaikki irti än, yy, tee, NYT!
tiistaina, heinäkuuta 13, 2010
sunnuntaina, heinäkuuta 04, 2010
Listoja
Meiltä kotoa on alkanut löytyä listoja. Ja muistiinpanoja. Niitä kirjoittelee Toka, ilmeisesti omaksi ilokseen. En ole vielä kysynyt, mutta aion kyllä haastatella. Sen verran mielenkiintoisia ovat...
Osa on hyvinkin muistiinpanomaisia, faktoja, lähes elämän perusasioita:
Toiset taas, no, ovat ehkä hieman moniselitteisempiä, mutta taitavat pitää yhtälailla paikkansa.
Vai onko joku eri mieltä?
Osa on hyvinkin muistiinpanomaisia, faktoja, lähes elämän perusasioita:
Toiset taas, no, ovat ehkä hieman moniselitteisempiä, mutta taitavat pitää yhtälailla paikkansa.
Vai onko joku eri mieltä?
perjantaina, kesäkuuta 25, 2010
Yksityiskohtia juhannuksesta
Helikopterikoppakuoriainen, lämpöohjautuva. Lentää mielettömällä pörinällä katsomatta eteensä, yleensä JUST TASAN päin naamaa.
Pioni.
Kurjenpolvi 'Summer Skies'. Ainoa kerrattukukkainen kurjenpolvilajike pihallani.
Työntekijä lehtoakileijassa.
Lemmikki. Förgätmigej. Forget-me-not.
Unikot ovat jo kukkineet, kukat kestävät harmillisen lyhyen aikaa. Siemenkodat ovat onneksi melko koristeellisia nekin.tiistaina, kesäkuuta 22, 2010
Omat lomahuvit
Aloitin Ekan tavoin itsekin lomani menemällä työpaikalle, tosin asiakkaaksi. Tai siis en ihan omalle työpaikalle, koska silloin olisin joutunut leikeltäväksi. Naapuritaloon, eri klinikkaan. Reumalääkärille. Harmi, että laholatvaisuuteni vuoksi unohdin käydä labrassa ajoissa, joten käynnin kannalta olennaisin tulos (sitrulliinipeptidivasta-aineet) ei ollut ehtinyt tulla.
Lääkäri oli eri kuin aikaisemmilla kerroilla, mikä tietysti loi mukavan "second opinion" -tyyppisen tunnelman tapaamiseen. Lonkkanivelissä ei näkynyt ultraäänellä katsottuna mitään nestekertymiä eikä tulehduksen merkkejä, hyvä hyvä. Eikä mitään ratkaisevia uusia oireita ole ilmennyt.
No, kuitenkin tähän mennessä on tottunut jo siihen, että kotiin ei lääkäristä lähdetä ennen kuin epäillään taas jotain uutta. (Joskus tuntuu jo vähän naurettavalta ja hiukan luulosairaaltakin, mutta sitä en ole. Luulosairas siis.) Niinpä parin viikon päästä vielä kerran röntgenkuville ja verikokeeseen. Tutkivat, onko minulla hemokromatoosi. Ja kuulemma jos sitä ei ole, niin sitten eivät halua nähdä minua enää ikinä.
Sehän sopii!
***
Muuten olen jaksellut kohtalaisesti. Väsymys on edelleen ylimaallista, mutta toisaalta siihen ei enää jaksa kiinnittää niin huomiotakaan, kun ei edes muista millainen olo voisi olla optimaalioloissa. Pitää yrittää nyt lomalla nukkua aina kun vaan voi, vaikka ei se kyllä mitään virkistä.
Varovaisesti olen yrittänyt liikkuakin pitkästä aikaa. Onhan mulla edelleen olemassa kuntosalin jäsenyys, mutta sinne meneminen on tuntunut äärettömän vaikealta. Kun en lonkkien vuoksi voi käydä enää siinä jumpassa missä haluaisin ja pelkkä kuntosaliharjoittelu on kuolettavan tylsää. Niinpä luovuin kaikista periaatteistani tässä joku aika sitten ja ostin kävelysauvat. Meillä on aikas hyvät kävelymaisemat ihan talon vieressä! Olen käynyt nyt kolme kertaa sauvomassa eikä se nyt ihan pöhköä ole. Tai siis on vieläkin aika naurettava olo, mutta toisaalta aika tomera! Kiertämäni lenkin kesto on siinä 45-50 minuuttia, kyllä siinä hiki jo ehtii tulla. Varsinkin kun on näin rapakunnossa. Ajattelin tässä jonain päivänä kävellä sen saman lenkin ilman sauvoja vertailun vuoksi, kun sykemittarista näkee aika hyvin sen eron. Raportoin sitten. Tänään en jaksa mennä, pitää olla lepopäiväkin. Ylikunto vaanii kulman takana!
Lenkillä näkee paljon hevosia, tässä aika lähellä on talli. Eräs mies ulkoiluttaa vaaleanruskeaa hevosta taluttamalla, ei koskaan ratsastaen. Tämä parivaljakko kävelee joskus aika lähellä kaupungin keskustaakin, mitä lie asioita hoitavat. Toissapäiväisellä lenkillä näin tämän miehen & hepan, heppa söi ruohoa polun varresta. Mies oli vähän matkan päästä poiminut jonkun muun kasvin ja näytti sitä hevoselle: "Kato täs on näitä, näist sää tykkäsit viime vuonna!" Heppa nuuhkaisi kasvia ja jatkoi syömistä muualta. Mies totesi: "Jaa, ei taida kelvata tänä vuonna."
Lääkäri oli eri kuin aikaisemmilla kerroilla, mikä tietysti loi mukavan "second opinion" -tyyppisen tunnelman tapaamiseen. Lonkkanivelissä ei näkynyt ultraäänellä katsottuna mitään nestekertymiä eikä tulehduksen merkkejä, hyvä hyvä. Eikä mitään ratkaisevia uusia oireita ole ilmennyt.
No, kuitenkin tähän mennessä on tottunut jo siihen, että kotiin ei lääkäristä lähdetä ennen kuin epäillään taas jotain uutta. (Joskus tuntuu jo vähän naurettavalta ja hiukan luulosairaaltakin, mutta sitä en ole. Luulosairas siis.) Niinpä parin viikon päästä vielä kerran röntgenkuville ja verikokeeseen. Tutkivat, onko minulla hemokromatoosi. Ja kuulemma jos sitä ei ole, niin sitten eivät halua nähdä minua enää ikinä.
Sehän sopii!
***
Muuten olen jaksellut kohtalaisesti. Väsymys on edelleen ylimaallista, mutta toisaalta siihen ei enää jaksa kiinnittää niin huomiotakaan, kun ei edes muista millainen olo voisi olla optimaalioloissa. Pitää yrittää nyt lomalla nukkua aina kun vaan voi, vaikka ei se kyllä mitään virkistä.
Varovaisesti olen yrittänyt liikkuakin pitkästä aikaa. Onhan mulla edelleen olemassa kuntosalin jäsenyys, mutta sinne meneminen on tuntunut äärettömän vaikealta. Kun en lonkkien vuoksi voi käydä enää siinä jumpassa missä haluaisin ja pelkkä kuntosaliharjoittelu on kuolettavan tylsää. Niinpä luovuin kaikista periaatteistani tässä joku aika sitten ja ostin kävelysauvat. Meillä on aikas hyvät kävelymaisemat ihan talon vieressä! Olen käynyt nyt kolme kertaa sauvomassa eikä se nyt ihan pöhköä ole. Tai siis on vieläkin aika naurettava olo, mutta toisaalta aika tomera! Kiertämäni lenkin kesto on siinä 45-50 minuuttia, kyllä siinä hiki jo ehtii tulla. Varsinkin kun on näin rapakunnossa. Ajattelin tässä jonain päivänä kävellä sen saman lenkin ilman sauvoja vertailun vuoksi, kun sykemittarista näkee aika hyvin sen eron. Raportoin sitten. Tänään en jaksa mennä, pitää olla lepopäiväkin. Ylikunto vaanii kulman takana!
Lenkillä näkee paljon hevosia, tässä aika lähellä on talli. Eräs mies ulkoiluttaa vaaleanruskeaa hevosta taluttamalla, ei koskaan ratsastaen. Tämä parivaljakko kävelee joskus aika lähellä kaupungin keskustaakin, mitä lie asioita hoitavat. Toissapäiväisellä lenkillä näin tämän miehen & hepan, heppa söi ruohoa polun varresta. Mies oli vähän matkan päästä poiminut jonkun muun kasvin ja näytti sitä hevoselle: "Kato täs on näitä, näist sää tykkäsit viime vuonna!" Heppa nuuhkaisi kasvia ja jatkoi syömistä muualta. Mies totesi: "Jaa, ei taida kelvata tänä vuonna."
Sairaalassa pissalla
Ekan urologisesta urasta olen kertonut aiemmin täällä ja täällä. Saagamme jatkuu nyt.
Katetrointiasia on ollut katkolla massiivisten aloitusongelmien jälkeen ja edelliseltä kontrollikäynniltä meidät passitettiin "puhutteluun" perheterapeutille, joka on erikoistunut tämän alan ongelmiin. No, siitä käynnistä voin sanoa kauniisti vain sen, että hukkareissu. Mutta tulipahan tehtyä!
Puhuttelun lisäksi halusivat Ekan päiväksi osastolle pissalle, ihan vaan seurantaan. Että kuinka usein pissaa ja kuinka paljon ja ennen kaikkea miten paljon jäännösvirtsaa jää. Eilen hän siellä sitten oli, ensimmäisenä lomapäivänään raukka. Taisi olla hiukan pitkä päivä istua osaston päiväsalissa odottelemassa vessahätää... Lopputulos oli kuitenkin hyvä, flow-käyrät olivat parantuneet viime mittauksesta ja jäännösvirtsan määrä oli paljon pienempi. Voidaan siis rauhassa tarkkailla tilannetta, ilman että pitää katetrointiin turvautua. Muutenkin tilanne on ollut parempi, vahinkoja ei ole sattunut pitkiin aikoihin.
Sitä vaan kovasti puhuvat, että voisi olla sellaisen isä-poika -tyyppisen meiningin paikka tämäkin asia. Tuntuu melko utopialta se.
***
Loman alku on ollut kovasti kiireistä aikaa Ekalla muutenkin. Tänään piti vielä käydä sovittamassa uudet ortoosit ja fiksauttamassa pyörätuolin jalkalautaa, jota ei saatu silloin alunperin säädettyä sopivalle etäisyydelle/korkeudelle vääränlaisten kiinnityskappaleiden vuoksi, joita piti tehtaalta saada kokonaan uudet, mutta ei sitten saatukaan kun ko. pyörätuolimallia ei enää valmisteta eikä näin ollen ollut tallessa enää jotain aihiota, jolla uudet kappaleet olisi valmistettu. Joten olemme melkoisen ajan odottaneet turhaan, varsinkin kun tiedonkulussa oli taas kerran jotain häikkää.
Lopputulos oli kuitenkin tärkein, että nyt on uudet ortsikat, jalkalauta sopiva ja niskatukikin pyörätuolissa taksimatkoja varten.
Joko on loma?
Katetrointiasia on ollut katkolla massiivisten aloitusongelmien jälkeen ja edelliseltä kontrollikäynniltä meidät passitettiin "puhutteluun" perheterapeutille, joka on erikoistunut tämän alan ongelmiin. No, siitä käynnistä voin sanoa kauniisti vain sen, että hukkareissu. Mutta tulipahan tehtyä!
Puhuttelun lisäksi halusivat Ekan päiväksi osastolle pissalle, ihan vaan seurantaan. Että kuinka usein pissaa ja kuinka paljon ja ennen kaikkea miten paljon jäännösvirtsaa jää. Eilen hän siellä sitten oli, ensimmäisenä lomapäivänään raukka. Taisi olla hiukan pitkä päivä istua osaston päiväsalissa odottelemassa vessahätää... Lopputulos oli kuitenkin hyvä, flow-käyrät olivat parantuneet viime mittauksesta ja jäännösvirtsan määrä oli paljon pienempi. Voidaan siis rauhassa tarkkailla tilannetta, ilman että pitää katetrointiin turvautua. Muutenkin tilanne on ollut parempi, vahinkoja ei ole sattunut pitkiin aikoihin.
Sitä vaan kovasti puhuvat, että voisi olla sellaisen isä-poika -tyyppisen meiningin paikka tämäkin asia. Tuntuu melko utopialta se.
***
Loman alku on ollut kovasti kiireistä aikaa Ekalla muutenkin. Tänään piti vielä käydä sovittamassa uudet ortoosit ja fiksauttamassa pyörätuolin jalkalautaa, jota ei saatu silloin alunperin säädettyä sopivalle etäisyydelle/korkeudelle vääränlaisten kiinnityskappaleiden vuoksi, joita piti tehtaalta saada kokonaan uudet, mutta ei sitten saatukaan kun ko. pyörätuolimallia ei enää valmisteta eikä näin ollen ollut tallessa enää jotain aihiota, jolla uudet kappaleet olisi valmistettu. Joten olemme melkoisen ajan odottaneet turhaan, varsinkin kun tiedonkulussa oli taas kerran jotain häikkää.
Lopputulos oli kuitenkin tärkein, että nyt on uudet ortsikat, jalkalauta sopiva ja niskatukikin pyörätuolissa taksimatkoja varten.
Joko on loma?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)