Sitä olen miettinyt paljon tässä lähiaikoina. Sitäkin, että kirjoitanko mietinnästäni mitään, koska tiedän etten osaa sanoa järkevästi sitä, mitä päässäni liikkuu. Mutta ehkä kuitenkin yritän.
Se alkoi siitä, että Ekan katetrointiasia on edelleen suuren suuri kompastuskivi perheessämme. Eka ei suostu toimenpiteeseen, joka on joutunut olemaan nyt jäissä kunnes reilun viikon päästä menemme taas sairaalaan harjoittelemaan ja puhumaan asiasta. SK ei myöskään voi vieläkään ymmärtää proseduurin tarpeellisuutta - hän haluaa ensin tietää, onko siitä hyötyä, ennen kuin ruvetaan toteuttamaan edes kokeilua. Mahdoton yhtälö, mielestäni. Niin sitten eräänä päivänä pohjamudistani tokaisin SK:lle, että miksi aina joka helvetin asia hakkaa vastaan tässä elämässä. Hän sitten siihen, että "Se on valintakysymys".
Onko se kuitenkaan nyt ihan niinkään? Olen luonteenlaadultani kieltämättä hyvinkin peruspessimisti ja draamaan taipuvainen, mutta olen silti mielestäni pärjännyt kohtalaisen hyvin kaikki, mitä on pärjätä pitänyt. Totta kai olisi ehkä hienoa olla sellainen, että vastoinkäymisten kohdalla vain kohauttaisi olkiaan ja jatkaisi eteenpäin, mutta sanon ehkä koska en ole ihan varma senkään metodin toimivuudesta.
Jos nyt ajattelen omaa elämääni, joka ei ole mielestäni mitenkään huono ollut, vaikka siihen on mahtunut enemmän kuin monille muille (ja luojan kiitos vähemmän kuin toisille monille muille). Mitä sitten olen itse valinnut? En valinnut itselleni diabetesta, kilpirauhasen vajaatoimintaa enkä näitä muita omituisia oireita, joille ei nimeä toistaiseksi ole löytynyt. En valinnut Ekalle cp-vammaa. En valinnut kaavintaan päättynyttä, keskeytynyttä keskenmenoa ja toista heti sen perään ennen Tokan syntymää. En valinnut isälleni leukemiaa. En valinnut Tokan vaikeaa vauva-aikaa, jonka käytännössä kärsin yksin. Enkä todellakaan näiden päälle valinnut vielä SK:n isotissistä opiskelijablondia.
Tämä nyt oli tosi tökerö listaus. Kaikista noista on toisaalta vuosia aikaa, toisaalta niistä mistään ei pääse eroon, ikinä.
Mitäs mää sitten olen valinnut? Tuntuu, että lista on lyhyempi... Valitsin, että menen SK:n kanssa naimisiin ja valitsin, että haluan äidiksi. Ja opiskelijablondin jälkeen tein valinnan, jonka järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä. Kaikki hyviä valintoja, yhtäkään en kadu.
Sitten. Tähän kohtaan tyssää se, mitä saan päästäni ulos, eikä tuo edelläolevakaan ole sinne päinkään niin sulavasti kirjoitettu kuin haluaisin. En tiedä mahdatteko ollenkaan ymmärtää, mitä ajan takaa. Mahdanko itsekään tietää. Jotain siihen suuntaan, että tässä tämä on mennyt, mutta ei se jumalauta ole mikään valintakysymys!
Nyt valitsen vielä, että painan kuin painankin julkaisu-nappulaa, jaksamatta miettiä enempää. Sorge.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti