lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Pienoiselämää

Jos nyt olisin jotenkin pessimismiin taipuvainen hlö ja tapana olisi etenkin etsiä negatiivisia puolia asioista ja muutenkin herkästi reagoida juttuihin (ding ding ding! itseironiahälytin!), niin kyllä tämä päivä oli taas sellainen, että. Maan pinnalle ja äkkiä. Siis pikkujuttu tää on ja tosi yleistä, kuulemma. Vähän meni kuitenkin fiilis.

Aamu oli mukava. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ihan hyvillä mielin, lapset oli iloisia ja niin päin pois. Ilma oli nätti ja kävin pihalla ihailemassa huurteista nurmikkoa ja kauniin värisiä puiden lehtiä. Illalla vielä vanhempieni luo heidän molempien syntymäpäiväkahveille (samana päivänä syntyneet, ihme ihmiset) ja sillai kivalla mielellä. En ollut ihan että jee, mutta lähimpänä sitä pitkään aikaan.

Tokan tukkaa rupesin letittämään siinä sitten pahaa aavistamatta. Tukassa käveli joku. Ja joku toinen. Ja kolmas. Loppujen lopuksi nypin hiuksista pitkälti toistakymmentä täitä. Fantsua. Eka on itse asiassa aloittanut päänsä raapimisen jokin aika sitten, en tarkkaan muista milloin. Hänen päässään en ole liikettä nähnyt. Apteekista sitten hakemaan täiden häätöainetta koko porukalle. Hätäpäissäni iskin pakastimeen kaikki Tokan pipot, hiusharjat ja koko kopan hiuslenkkuja ja nipsuja. Ekan pipot unohdin kokonaan, täytyy ne käydä vielä vaihtamassa. Koko porukan lakanat vaihtoon, ja koska Toka nukkui toissayönä vieressäni, alkoi omaakin päätä kutittaa. Nyt täällä sitten rattoisasti käkitään koko perhe yhdessä myrkyt päässä...Wunderbaum!

Jos kuitenkin jäisi kivampi olo jostain muusta kuin täistä, niin vaihdetaan puheenaihetta. Piha on laitettu syksy- ynnä talvikuntoon: sadevesitynnyri tyhjennetty, pihakeinun katos irrotettu ja tyynyt kannettu roskikseen (homeessa olivat), terassin tekemisestä jääneet ylijäämälaudat varastoitu yms. Suurin osa kukista on tietty jo yöpakkasissa nuupahtanut, ruusuissa on vielä nuppuja ja kurjenpolvi hiukan jaksaa yrittää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti