Jos en nyt ihan väärin muista (ja voi olla, että muistan, mutta en ole nousemassa tarkistamaan asiaa), niin keuhkobiopsiani otettiin 20. pnä maaliskuuta. Siitä on siis 6 viikkoa ja rapiat aikaa. Sen saman ajan olen ollut liikkumatta, jumppaamatta sekä urheilematta. Ensin sen takia, että keuhkoon sattui ja sitten sen takia, että SK:ta ei ole pahemmin nurkissa näkynyt, enkä näin ollen ole saanut järjestymään suotuisia olosuhteita liikkumiselle.
Ja kuinka ollakaan, se tuntuu! Ja näkyy! Tänään vihdoin osui almanakan tyhjä rivi kohdakkain vakkarilapsenvahdin kanssa ja pääsin visiteeraamaan kuntokeskuksessani. Luonnollisesti pitää aloittaa taas varovaisesti, ettei suin päin ryntää reväyttämään itseään mihinkään kamalaan rääkkimöiseen, joten salille mars. Alkulämmittely: 1 min. 52 sek. crosstrainerilla ja meinasin itkua vääntää... Sinnittelin, ja kiittelin mielessäni rajallista aikaa ja toisaalta manasin sitä samaa. Tunnissa ehdin tehdä ohjelmasta n. 2/3 eikä sitäkään mitenkään ajatuksella, kun piti rientää jo kauppaan. Olkoon tämä kuitenkin alku uudelle, jumppaisammalle ajalle!
(Ehkä.)
Ja kuinka ollakaan, se tuntuu! Ja näkyy! Tänään vihdoin osui almanakan tyhjä rivi kohdakkain vakkarilapsenvahdin kanssa ja pääsin visiteeraamaan kuntokeskuksessani. Luonnollisesti pitää aloittaa taas varovaisesti, ettei suin päin ryntää reväyttämään itseään mihinkään kamalaan rääkkimöiseen, joten salille mars. Alkulämmittely: 1 min. 52 sek. crosstrainerilla ja meinasin itkua vääntää... Sinnittelin, ja kiittelin mielessäni rajallista aikaa ja toisaalta manasin sitä samaa. Tunnissa ehdin tehdä ohjelmasta n. 2/3 eikä sitäkään mitenkään ajatuksella, kun piti rientää jo kauppaan. Olkoon tämä kuitenkin alku uudelle, jumppaisammalle ajalle!
(Ehkä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti