sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Största möjliga tystnad

SK on ollut viikonlopun anoppilassa lasten kanssa, että uupunut äitiparka saa ladata akkujaan. Perjantai-illan vietinkin kotona ylhäisessä yksinäisyydessä nauttien rauhasta ja siitä, ettei kukaan laittanut teksti-tv:tä päälle kesken ohjelman katsomisen. Nukkuakin piti pitkään, lauantaina nimittäin, mutta onneksi SK soitti aamulla yhdeksältä ja herätti. Huvitti kyllä, hän oli sitä mieltä että olen varmaankin hereillä, koska aina viikonloppuisin olen hereillä yhdeksältä. No niin kai olen, kun minut herätetään siihen aikaan. Muuten en olisi. Miehen logiikka toimii joskus omituisilla tavoilla, ja ainakin tämä mies tuppaa muodostamaan mielipiteitä ja mieltymyksiä puolestani hiukan turhan innokkaasti joskus. No, ei mitään pahaa kuitenkaan, mutta joskus hämmästyn joutuessani puolustamaan niinkin yksinkertaisia asioita kuin että mistä ruuasta tykkään.

Eilen eli lauantaina en käynyt päivällä missään, illalla olin ravintolassa syömässä ilmaista ruokaa. Orkesterin hallituksenvaihtokaronkka vietettiin viikinkiravintolassa, joka oli oikeastaan aika ärsyttävä paikka. En pahemmin perusta teemaravintoloista varsinkaan, jos ne on viety noin pitkälle kuin tuolla. Ruokalistalta ei meinannut ensin löytyä mitään mielenkiintoista, mutta tuli syötyä kuitenkin ihan riittävästi. Seura oli ihan mukavaa, vaikka hieman hiipi mieleen kyrsiintyminen, jota on huolestuttavasti esiintynyt treeneissäkin. Pitänee panostaa tähän kyrskyrs-ropleemaan oikein tosissaan, en usko että pää kestää kasassa jos mulla ei ole enää sitä yhtä ainoaa kivaa harrastusta ja omaa juttua. Toisaalta en usko, että vika löytyisi pelkästään omista asenteistani. Ilta päättyi kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla, se on pääasia.

Lapsia on melkein ikävä, täällä on niin hiljaista. Viikonloppu lienee siis tehnyt tehtävänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti